Ah valo, tule avuksi, ett' voitan itseni.
Niin, niin, minä voitan itseni. (Istuu kivelle ja laulaa.)
[1] »Istun rannan kivelle ja kuiskaan ikäväni; totta on hän verrempi, ken vei mun ystäväni. Istun rannan kivelle ja annan surun luistaa, enkä enää milloinkaan mä häntä tahdo muistaa.
(Rummun ääni kuuluu, ja Savonjääkärien marssia soitetaan.) Ah, nyt he lähtevät. (Kuuntelee. Soitto kuuluu aina etäämmältä. Ojentaa kätensä sinne päin, mistä soitto kuuluu.) Onni, onni — sinua — teitä — seuratkoon — (Soitto taukoo.) Tule, tuulonen, ja jäähdytä tämä polttava rintani! Oi jos voisin unohtaa — mutta —
[1] »En voi sua unhottaa poijes, vaikk'en ikänä sua saa: sä sydämmessäni olet ikuisessa muistossa. Jos arvossa mä oisin ja rikkahitten rinnalla, niin totta varmaan voisi viel' onnenikin kukoistaa. En voi sua unhottaa poijes» j. n. e.
[1] Kansanlaulu.
Niin, en voi enkä tahdo häntä unhottaa. (Katselee taas kotelossa olevaa kuvaa.) Oi kuva taivahinen! Minä tahdon olla sinulle ja Kaarlollesi uskollinen ystävä — minä koetan häntä vaaroista varjella — niin, nyt tiedän, mitä teen —
Viides kohtaus.
UKKO. SANNI.
UKKO (tulee näyttämölle). Hohho! Olenpa kovin väsynyt. Kah, tuossa harava vielä. (Nostaa puuta vastaan haravan.)