ROUVA. Hyvästi! — (Ompelija menee, ja Rouva huutaa hänelle vielä:) Muistakaa vain, että laitatte kapan juuri semmoiseksi, kuin maaherran rouvan on. (Lähtee vasemmalle kamariinsa.)
Toinen kohtaus.
HOIKKA, ROUVA ja JUKKA.
HOIKKA (kurkistaa kamarinsa ovesta saliin, huutaen): Rouvaseni, onko ovi lukossa?
ROUVA (vastaa toisesta ovesta). Ei, Hoikkaseni, vaan lukitse se. (Jukka putkahtaa samassa sisään.)
JUKKA (on vähän pöhnässä ja katselee ympärillensä). Hohho, kuinka täällä kynttilät loistavat. Näin valoisaa ei köyhällä ole jouluna edes. Kylläpä tämä on komea asunto, ja kaikki nuot taulut ja koristukset ovat viinalla kootut — hahha —
ROUVA. Huh — hän on pöhnässä. Mitäpä hän täällä tekee? (Istuu ja rupeaa taas kutomaan sukkaa.)
JUKKA (kumartaa). Tackar som frågar, juon vaikka vähän lisää, jos Rouva niin suvaitsee. Kyllähän viinantehtailijalla tuota makuisaa viinannestettä löytyy; senhän vuoksi tulinkin, että saisin sitä vähän joulukseni.
HOIKKA. Mene tiehesi! Mitäs täällä teet?
JUKKA (ei ole kuulevinaan). Kelpo tavaraa tuo viina muuten, mutta vähän epätasaisesti se rikkautta jakaa; kun yksi rikastuu, silloin tuhansia köyhtyy.