TOINEN NÄYTÖS.
(Viinantehtailijan sali.)
Ensimmäinen kohtaus.
HOIKKA, sitte ERÄS PALVELIJA.
HOIKKA. Tuosta pojastani pelkään tulevan aika tuhlarin. Hän viettää paljon aikaa ravintoloissa ja kallistaa pulloa luulen liiemmäksi — ei ole hyvä — Vaimoni puhuu aina noista Jukan ennustussanoista, että viinasta tullut raha ei siunausta tuota — hm, entä jos se olisi niin — — — Minä olen tyhmä, joka tuommoisia ajattelen, vallanhan olen ämmämäinen — taikauskoinen kuin vaimoni. Mutta — kumma levottomuus minussa vallitsee — hm, tuo on vain ilman vaikutusta; päivä on ollut niin synkkä ja pilvinen, tuskin tätä hämärää päiväksi saattaa nimittääkkään. (Kilistää kelloa. Palvelija tulee.)
PALVELIJA. Mitä tahdotaan?
HOIKKA. Valkeaa kynttilään, minä odotan tänne vieraita, kaksi viinantehtailijaa. (Palvelija sytyttää pari pöydällä olevaa kynttilää ja menee.)
Toinen kohtaus.
HOIKKA, sitte JUKKA.
HOIKKA. Noh, nytpä huone vähän iloisemmalta näyttää. Missä nyt vaimonikin lienee? Hänellä on aina niitä joulutoimia. (Kopinata kuuluu.) Kuka siellä porstuassa kopistaa. Häh? (Jukka tulee sisälle siistissä vaatteissa.)