– No mitä tuo poika itse tietää, jonka puhemies sinä olet? Mikä nimesi on?
– Muona-Matin Jojuksi minua maalla nimitettiin, mutta isäni on muuttanut tänne kaupunkiin, eikä hän täällä mitään muonaa saa.
– Eikö sinulla mitään sukunimeä ole?
– Ei sukunimeä, mutta kyllä minulla liikanimi on.
– Vai niin, no annappas kuulla nimesi.
Jojun silmät vilkkuivat nyt oikein veitikkamaisesti, kun hän vastasi:
– Kansakoulussa minua sanottiin aika veitikaksi ja kylän muijat nimittivät minua muona-Matin poikaveitikaksi. Onhan minulla siis liikanimi.
– No pistetään tänne paperiin nimesi sitten. Joju Veitikka, ehkäpä olet hyväkin lehtiä myymään.
– Oojah, kyllä sen saatte nähdä.
– Tulee hänestä hyvä myyjä, minä olen häntä jo koettanut.