Herra, joka pojille antoi sanomalehtiä myytäväksi, näytti olevan huvitettu noista pojista ja kysyi vielä: – Oletteko kauankin olleet tuttavia keskenänne?

– Koko eilisen päivän, – vastasi sanomalehtipoika.

– Kylläpä sitte tunnettekin toisenne, – sanoi herra hymyillen.

– Kyllä vain, – vakuutti poika.

He saivat lehtimytyt kainaloonsa, numerot lakkiinsa, ja lähtivät sitte matkoihinsa.

– Mutta enhän minäkään tiedä, mikä sinun nimesi on, – sanoi Joju kumppanilleen.

– Minun nimeni on Korpi, mutta noin kumppanien kesken olen Korppi. Kuulusteles vain, niin kyllä kaikki Korpin tuntevat, mutta Korvesta ei moni tiedä mitään.

– Kas, mikä talo tuo on?

– Se on yli-oppilastalo. Jahka minä oikein sinulle näytän täällä taloja, niin saat vasta nähdä jotakin.

– Oletko sinä täältä kotoisin?