– Kuka täällä on isäntänä? – kysyi rehtori.
– Minunhan tämä asunto on, – vastasi Matti.
– Noh, mitäs nyt, onko tuo poika nulikka tehnyt mitään pahaa, vai mitä? – kysyi Miina.
– Ei suinkaan, teillä on kelpo poika. Olen sattumalta tullut häntä tuntemaan ja tulin juuri kysymään, antaisitteko hänet minulle kasvatiksi. Minusta teidän täällä on vaikea saada hänestä kelpo miestä. Metsässä maalla, jossa ennen olette asuneet, ei hän ole pahuutta oppinut, mutta täällä on vilkasta lasta vaikeampi varjella kaikenlaisista sielun ja ruumiin vihollisista.
– Eikö herra asu täällä? – kysyi Miina.
– Asun, mutta minulla on hiljainen, avara koti, jossa ei ole tämänlaista liikettä kuin täällä.
– Menköön vain poika, mitäpä hän täälläkään paljon kokoon saa, tuskin ruokansa ansaitsee noilla sanomalehdillä, ja vaatteet ovat kokonaan minun hankittavanani.
– Mutta hänen tulee sitten kokonaan erkaantua tästä kodista ja näistä seuroista...
– Kukas herra sitten on, joka poikamme ottaa? – kysyi isä.
– Suokaa anteeksi, etten sitä muistanut ilmoittaa. Olen rehtori Mellilä, talon-omistaja tässä kaupungissa.