– Hän meni vanhempiansa katsomaan.
– Onko täti käynyt Jojun entisessä kodissa? – kysyi Solmia.
– Olen, mutta en nyt moneen kuukauteen.
– Eikö täti menisi? Minä olin äitini kanssa usein sellaisissa köyhissä kodeissa maalla, ja tulisin halusta tädin kanssa.
– Mitä sinä, pikku perhonen, siellä tekisit, paras että Eriika ja minä menemme.
– Mutta kyllä te otatte minun mukaanne! Äiti sanoi, että lapsesta jo pitää oppia tuntemaan köyhien elämää.
– Antaa tytön tulla.
– Joju on aina kovin surullinen, kun hän palaa vanhempiensa luota, – sanoi Sakki. – Viimein kun hän sieltä tuli, niin hän sanoi: "jos pääsisin merelle ja saisin niin paljo rahaa kokoon, että saattaisin ostaa pienen maatalon, niin asettaisin isäni ja äitini sinne, heidän elämänsä täällä on kovin kurjaa..."
Juuri kuin tätä puhuivat, tuli Joju kotia.
Eriika täti havaitsi heti, että pojan muuten iloiset silmät nyt näyttivät kovin totisilta. Hän silitteli Jojun mustia kiharoita, sanoen: – Kaasin sinulle oikein täyden kupillisen kahvia, sillä kyllä se nyt varmaan hyvältä maistuu, kun olet luistelemassa käynyt.