Joju kiitti vain, joi ja läksi kammariinsa.
Hetken perästä hän meni setänsä huoneeseen ja pani oven kiinni jälkeensä.
– No, mitä pojallani nyt on sanottavaa?
– Minä kävin äsken vanhempieni luona. Siellä oli silloin heidän huoneittensa omistaja vaatimassa vuokraansa. Hän oli juovuksissa. Isä pyysi häntä odottamaan vähän aikaa, mutta silloin mies julmistui, otti tuolin ja aikoi lyödä isää, mutta minä karkasin häneen kiinni, ja töyttäsin hänet ulos ja menin itse myöskin samalla. Hän lupasi valittaa rehtorille, mutta täytyihän minua mennä apuun, kun hän aikoi lyödä isää.
– Minä lähden oitis sinne. On tämä vähän paha asia, mutta koetetaan se selittää.
Rehtori meni Eriikan luo. – Kuuleppas, Eriika, onko pakarin takana oleva suuri kammari teille välttämättömästi tarpeellinen?
– Ei, siellä on tyhjiä puu-astioita, jotka yhtä hyvin saattaisivat olla suuressa vajassa.
– Hyvä! Minä aion nyt mennä tuomaan sinne hyyryläisiä.
– Se on aivan epäkunnossa!
– Sama se, he saavat laittaa itsellensä kuntoon. En aio noilta vuokraajiltani ottaa mitään vuokraa, mutta rehellistä työtä aion hankkia heille, ja sitä heidän pitää kohtuullisesta palkasta tehdä. Minä lähden nyt Jojun vanhempien luo, ja toimitan heidät tänne.