"Enpä ymmärrä, mitä sinä tarkoitat", wirkkoi Katri.
"Syödään nyt iltaista ensin", sanoi emäntä', "niin saamme sitten selwemmin puhua asiasta."
Mikkoa ei tarwinnutkaan kahdesti käskeä. Nyt ruwettiin siis iltaselle, ja emäntä lausui: "Mikolla on nyt uusi huone-riwi walmiina."
"Sehän mahtaa olla hupaista Mikon mielestä", wastasi Katri.
"Pian minä sen walmiiksi laitan, mitä työkseni otan", kehui Mikko.
"Anna muitten kiittää, jos sinussa kiittämistä on", pilkkasi Katri.
"Enpä wäliä pidä, waikka tuon itsekin sanon, että semmoisia poikia ei olekkaan monta, kuin minä olen; kyllä niitä tytöt saa hakea."
Katri, jota tuo Mikon ylpeys harmitti, wastasi: "Sen kyllä minäkin luulen, sillä taitawatpa tämän-aikuiset pojat tawallisesti edes sisältä kirjaansa lukea, kun kinkereillä owat, waan sitä ei taida Mattilan Mikko."
"Mutta mitä owat he Mattilan Mikon rinnalla?" pakisi Mikko. "Sen sanon, että minä taidan työtä tehdä kuin orja ja säästää rahojani taidan myöskin."
"Kyllä tuo on tunnettu asia", wastasi Katri.