"Mutta jos joku hywä ystäwä tulee luokseni, niin Mattilan Mikolla on wieraan-waroja kylläksi; silloin ei puutu ruokaa eikä olutta."
"Mikko hywä, ei siareni ole sinulle waimoksi sopiwa, sillä hän ei ole tottunut orjan tawalla työtä tekemään", sanoi Heikki.
"Niin kylläpä on paras, että waimoksesi haet jonkun toisen naisen, sillä et sinä minua saa omaksesi etkä myöskään kupari-kattilaa."
"Wai niin, mutta sen minä takaan, ett'ei yksikään waimo koko kylästä lähde kirkkoon niin uljaalla hewosella eikä niin kiiltäwissä, heiluwissa kääseissä kuin minun waimoni", kehui Mikko.
"Enpä minä hänen onneansa kadehdi", wastasi Katri.
"Katri! Mieti asiaa wielä, ennenkuin päätöksen teet", sanoi äiti.
"Saanko luwan kysyä, miksi et minusta huoli?" wirkkoi Mikko.
"Miksi - sitä en juuri tiedä, mutta olkoon syy mikä hywänsä, minä en sinulle sowi, Mikko, sillä sinä olet kowin ahne ja ajattelet wain, miten saisit tawaraa koottua, etkä muista, ett'ei koko haluansa saa kiinittää semmoiseen, joka on katoowaista, jota koi ja ruoste raiskaa."
"Wai siltäkö nyt tuntuu. Tyhmäpä olinkin, kun en ottanut puhe-miestä, sillä minä sanon aina totuuden ja puhun suoraan mitä ajattelen."
"Sepä on hywä hänelle, joka sinun waimoksesi tulee, että hän saa tiedon ajatuksistasi ja tawoistasi, niin tietääpä hän ottaa mukaansa muutaman wartaallisen ruis-leipää, jota hänen silloin sopii nauttia, jolloin sinä häntä waadit sekuli-leipää syömään."