"Sen teenkin", sanoi Aimo iloisesti, "mutta mene sinä, nuorukainen, takaisin Kammon palwelukseen, koe Lempeä puhutella ja ilmoita hänelle, että Aimo, waikka sydänwerensä wuodattaisi, on hänet pelastawa Kammon kahleista. Tulewana iltana, ennenkuin aurinko on maillensa mennyt, pitää minulla joku pelastuskeino olla ajateltuna. Lähde nyt; toimita tehtäwäsi, ja onnea matkallesi!"
Nuorukainen meni, jättäen Aimon sywiin mietteisiin. Kun toisen päiwän aamu koitti, kokosi Aimo kaikki wäkensä Kappolanwuorelle, kertoi heille, mitä nuorukainen oli puhunut, ja sanoi: "Mikä nyt olisi paras pelastuskeino?"
Yksi joukosta wastasi: "Pian on wene kokoon kyhätty, tuokaamme siinä
Lempi."
"Ei sowi", sanoi Aimo. "Kammo ja Ahti owat yksissä liitoissa; pian
hän, weden isäntä, karille weneen wiskaisi ja muruiksi musertaisi.
Parempi neuwo tarwitaan." Taas tuumattiin, ja wihdoin Aimo lausui:
"Nyt olen keinon keksinyt: Katumaan läpi on polku tehtäwä."
"Viisas Aimo on keinon keksinyt", sanoiwat miehet, "kaunis nurmipolku on Lemmelle tehtäwä."
Nyt ruwettiin järween ajamaan kiwiä ja kantoja, multaa ja soraa. Sukkelaan joutui työ, waan illan tultua, kun aurinko juuri oli laskemaisillansa, jätti työwäki hämmästyneenä työnsä ja huusi osottaen sormillansa Mantereenwuorelle päin:
"Katso, wäkewä Aimo! Tuolla on Luonnotar!"
"Se on warmaankin Tellerwo, metsän kaunis tyttö!" huusiwat muutamat.
"Ei, ei, se on Lempi suloinen", wastasi Aimo. "Minä hänet tunnen, unelmani kaunottaren." Sitte hän huusi: "Lempi, sinun wapautesi hetki lähestyy!" — ja kaiku wei sanat Lemmelle.
Päiwä kului; jo oli polku niin pitkälle walmistunut, että se kauniina, pitkänä niemenä lepäsi Katumaassa. Mutta eipä sitä nyt pitemmäksi saatukaan, — työntekijät koettiwat työtänsä jatkaa, mutta turhaan, — järwi oli sywä ja pohjaton, sitä ei woinut täyttää. "Pois, pojat", sanoi Aimo, "Älkää turhaan työtä tehkö, jääköön Pitkäniemi nyt sillensä. Ahti ei suwaitse työtämme, hän on tehnyt järwen pohjattomaksi; waan eipä tästä niemen päästä ole pitkä Mantereenwuorelle. Katumaa on nyt tywen, ja Ahti nukkuu, minä uin Mantereelle ja tuon Lemmen wapaana tänne."