»Miksi et? Hän on tosiaankin rakastettava ja sievä mies ja aivan älykäskin.»
»On kyllä…»
»Mutta…»
»Mutta hän on hopsakka. Ja siitä ominaisuudesta emme me naiset pidä, emme silloinkaan, kun olemme vielä puolittain lapsia, johon luokkaan olet aina minut laskenut ja lasket kenties vieläkin, kaikista edistysaskelistani huolimatta. Hopsakkuus ei meille kelpaa. Miesten tulee olla miehiä.»
»Hyvä, että sen sanot. Tuhat tulimmaista, onpa pidettävä varansa. Ja voinpa pitää itseäni onnellisena, kun tulen sellaisten asiain parista, joita sopii nimittää varansa-pitämiseksi tai jotka ainakin vaativat varansa pitämistä tulevaisuudessa… Sanohan, millaiseksi ajattelet ministeriön?»
»Ministeriön? Niin, se voi olla kahta laatua. Ensinnäkin voivat olla kysymyksessä ihmiset, älykkäät, ylhäiset herrat, jotka johtavat valtiota, tai sana voi tarkoittaa vain rakennusta, jotakin palazzoa, Palazzo Strozzia tai Pittiä, tai elleivät ne sovi, jotakin muuta. Näetkö, etten ole suotta suorittanut Italianmatkaani?»
»Ja voisitko suostua asumaan sellaisessa palazzossa? Tarkoitan sellaisessa ministeriössä?»
»Herra varjelkoon, Geert, eiväthän ole tehneet sinusta ministeriä? Gieshübler kertoi jotakin sellaista. Ja ruhtinas voi tehdä mitä tahansa. Hyvä Jumala, hän on kenties saanut sen aikaan, ja minä olen vasta kahdeksantoistavuotias.»
Innstetten nauroi. »Ei, Effi, ministeriksi ei ole vielä ehditty. Mutta voihan sattua, että minussa ilmenee vielä kaikenlaisia lahjoja, ja silloinhan se ei ole mahdotonta.»
»Siis ei vielä; et ole vielä ministeri?»