KAHDESKOLMATTA LUKU.
Seuraavana aamuna he nauttivat toistensa seurassa hieman myöhästynyttä aamiaistansa. Innstetten oli voittanut mielenapeutensa ja kaiken pahemmankin, ja Effi eli vapautumisensa tunnossa siinä määrin, että kykeni teeskentelemään eräänlaista hyvätuulisuutta, olipa yhtä luonnollinenkin kuin ennen. Hän oli vielä Kessinissä, mutta siitä huolimatta hänestä tuntui kuin ne ajat olisivat jo kaukana menneisyydessä.
»Minä olen asiaa harkinnut, Effi», sanoi Innstetten; »sinä et ole niinkään väärässä moittiessasi täkäläistä asuntoamme. Kapteeni Thomsenille se hyvinkin kelpasi, mutta ei nuorelle, hemmotellulle rouvalle; kaikki on vanhanaikaista ja ahdasta. Berlinissä tulee olo mukavammaksi, saat salinkin, mutta toisenlaisen kuin, täällä, ja eteisessä ja porraskäytävässä on korkeat, värilliset lasi-ikkunat, niissä keisari Wilhelm valtikkoineen ja kruunuineen tai jotakin kirkollista, pyhä Elisabeth tai Neitsyt Maria. Sanokaamme Neitsyt Maria, sillä sen olemme Roswithalle velkaa.»
Effi nauroi. »Olkoonpa niin. Mutta kuka etsii meille asunnon? Enhän voi lähettää serkku Briestiä sitä haeskelemaan. Tätejä vielä vähemmän! Heidän mielestään on kaikki kyllä hyvää.»
»Niin, asunnon etsintä! Sitä ei suorita kenellekään kukaan pelkästä kiitoksesta. Luulenpa, että sinun itse täytyy lähteä.»
»Milloin ajattelet?»
»Maaliskuun keskivaiheilla.»
»Silloin on aivan liian myöhäistä, Geert, silloinhan ovat kaikki hyvät huoneistot jo mennyttä. Ne eivät varmaankaan huoli meitä odottaa.»
»Voipa niin olla. Mutta minä olen palannut tänne vasta eilen, joten en voi sanoa: 'matkusta huomenna'. Se olisi sopimatonta eikä vastaisi mieltäni; olen iloinen, että olet jälleen luonani.»
»Ei», virkkoi Effi, kiihtyvää hämminkiään salatakseen verrattain meluisasti kooten kahvikuppeja, »ei saa käydä niinkään, ei tänään eikä huomenna, mutta kuitenkin lähipäivinä. Ja jos löydän jotakin sopivaa, palaan aivan pian. Mutta vielä eräs seikka: Roswithan ja Annin pitää tulla mukaan. Parasta olisi, kun voisit tulla sinäkin. Mutta ymmärrän hyvin, ettei se käy päinsä. Ja luulenpa, ettei ero tule pitkäaikaiseksi. Minä tiedänkin jo, mistä vuokraan…»