»Sanokaamme maanantai-iltana. Siis kolme päivää.»
»Ei käy päinsä. Se on liian varhaista. Kolmessa päivässä et saa mitään toimeen. Ja äitisikään ei päästä sinua pois niin pian.»
»Siis miten sopii.»
»Hyvä.»
Innstetten nousi lähteäkseen virastoonsa.
* * * * *
Päivät ennen matkalle lähtöä kuluivat kuin siivillä. Roswitha oli ylen onnellinen. »Ah, armollinen rouva, Kessin, niin, miksei… mutta Berlin se ei ole. Ja hevosrata. Ja kun siinä sitten kilisee eikä tiedä, mennäkö oikeaan vai vasempaan, ja toisinaan minusta on jo tuntunut kuin kaikki olisi kulkenut suoraan ylitseni. Ei, sellaisesta ei täällä ole tietoa. Luulenpa, ettemme monena päivänä näe kuutta ihmistä. Ja aina vain hiekkasärkät ja kauempana meri. Ja se pauhaa, pauhaa, mutta mitään sen enempää ei ole.»
»Niin, Roswitha, olet oikeassa. Pauhaa ja pauhaa, mutta mitään oikeata elämää ei ole. Ja siitä koituu mieleen kaikenlaisia typeriä ajatuksia. Täytyyhän sinun tunnustaa, ettei se Krusen-juttu ollut aivan niinkuin olla piti.»
»Ah, armollisin rouva…»
»Enpä tahdo enempää tutkistella. Et kumminkaan tunnustaisi. Ja muista, ettet ota liian vähän tavaroita mukaan. Omat tavarasi voit oikeastaan ottaa mukaan kaikki, samoin Annin.»