»Oh, sitä vastaan ei ole mitään muistuttamista. Parasta luettavaa ovat matkakertomukset. Minä käyn huomenna jälleen katsomassa.»
Effi oli käyttäytynyt oivallisesti, oli pysynyt erinomaisesti esitettävässään osassa. Jäätyään jälleen yksin — äiti saatteli salaneuvosta — hän kuitenkin tunsi veren syöksyvän päähänsä; hän oli varsin hyvin huomannut, että lääkäri oli vastannut hänen komediaansa toisella samanlaisella. Salaneuvos oli ilmeisesti erinomaisen kokenut herra, joka varsin hyvin huomasi kaikki, mutta ei tahtonut kaikkea huomata, kenties siitä syystä, että tiesi sellaisenkin käyttäytymisen olevan toisinaan kunnioitettavaa. Eikö näet ollut olemassa kunnioitettavia komedioja, ja eikö se, jota hän, Effi, parhaillaan esitti, kuulunut niihin?
Pian senjälkeen äiti palasi, ja äiti ja tytär kiittelivät kilvan hienoa vanhaa herraa, jossa melkein seitsemästäkymmenestä ikävuodestaan huolimatta oli jotakin nuorekasta. »Lähetä vain Roswitha heti apteekkiin… Mutta sinun tulee ottaa vain joka kolmas tunti, sanoi hän minulle vielä nimenomaan. Samanlainen oli hän jo siiloinkin: ei kirjoittanut milloinkaan usein eikä paljoa, mutta aina jotakin tehokasta, ja se auttoikin aina heti.»
* * * * *
Rummschüttel tuli toisena päivänä ja sitten joka kolmantena, koska huomasi, millaista hämminkiä hänen käyntinsä aiheutti nuoren rouvan mielessä. Tuo seikka sai Effin häneen mieltymään, ja kolmannen käynnin jälkeen oli tohtorin mielipide valmis: »Tässä on jotakin, mikä pakottaa rouvan menettelemään niinkuin hän menettelee.» Hän oli jo aikoja sitten oppinut olemaan sellaisesta loukkaantumatta.
Tullessaan neljännen kerran Rummschüttel näki Effin istuvan keinutuolissa, kirja kädessä, Anni vieressään.
»Ah, armollisin rouva! Sepä ilahduttavaa. En lue sitä lääkkeen ansioksi; kauniin sään vallitessa, kirkkaina, raikkaina maaliskuisina päivinä sairaus karisee pois. Onnittelen teitä. Entä kuinka voi rouva äiti?»
»Hän on lähtenyt ulos, herra salaneuvos, Keithstrasselle, josta olemme vuokranneet huoneiston. Minä odotan nyt miestäni, jonka on määrä saapua muutaman päivän kuluessa ja jonka kovin mielelläni teille esittelen, kunhan asuntomme ehtii kuntoon. Saanen toivoa, että tulevaisuudessakin otatte minua hoivataksenne.»
Salaneuvos kumarsi.
»Uusi huoneistomme», jatkoi Effi, »vasta valmistuneessa rakennuksessa, minua tosin huolestuttaa. Luuletteko, herra salaneuvos, että kosteat seinät…»