»Hyvä Jumala», virkkoi Roswitha asettuen säikähtyneenä lapsen viereen.
»Ei mitään vaaraa, armollinen herra; Anni kaatui jalkapyyhkimeen…
Hyvä Jumala, mitä sanookaan armollinen rouva! Mutta sittenkin on onni,
ettei hän ollut kotona.»
Innstetten oli ottanut pois kääreen ja huomannut, että haava oli syvänlainen, mutta ei vaarallinen. »Se ei ole mikään vaikea asia», sanoi hän; »mutta kaikesta huolimatta meidän on kutsuttava Rummschüttel. Lene voi lähteä, hänellä lienee aikaa. Mutta mitä ihmettä onkaan tapahtunut ompelupöydälle?»
Roswitha kertoi, kuinka he olivat etsineet kerälle kierrettyä sidettä, mutta sanoi nyt mieluummin siitä luopuvansa ja leikkaavansa palttinasta uuden siteen.
Innstetten oli samaa mieltä ja istuutui, molempien tyttöjen pian huoneesta poistuttua, lapsen luo. »Sinä olet kovin raju, Anni, siinä suhteessa olet tullut äitiisi. Aina kuin mikäkin tuulenpyörre. Mutta se ei johda milloinkaan mihinkään, korkeintaan tällaisiin juttuihin.» Hän osoitti haavaa ja suuteli tytärtänsä. »Mutta sinä et ole itkenyt, olet urhoollinen, ja siitä syystä annan sinulle rajupäisyytesi anteeksi… Tohtori saapuu luullakseni tunnin kuluessa; tee vain kaikki, mitä hän käskee, ja kun hän on haavan sitonut, älä sitä temmo äläkä puristele; sitten se paranee nopeasti, ja äidin tullessa on kaikki jälleen hyvin tai ainakin melkein. On kuitenkin onni, ettei hän palaa ennenkuin ensi viikolla, ensi viikon lopulla, kuten hän minulle kirjoittaa; sain häneltä vastikään kirjeen, hän lähettää terveisiä ja sanoo iloitsevansa siitä, että saa jälleen nähdä sinut.»
»Voisit oikeastaan lukea kirjeen minulle, isä.»
»Sen teen mielelläni.»
Mutta ennenkuin ehdittiin niin pitkälle, tuli Johanna sanomaan, että pöytä oli katettu. Haavastaan huolimatta Anni nousi, ja isä ja tytär istuutuivat pöytään.
SEITSEMÄSKOLMATTA LUKU.
Innstetten ja Anni istuivat hetkisen vaieten toisiaan vastapäätä; vihdoin, kun vaitiolo kävi kiusalliseksi, Innstetten esitti pari kysymystä, jotka koskivat koulun johtajatarta ja tiedusteli, mistä opettajasta hän oikeastaan eniten piti. Anni vastasi, mutta oikeastaan haluttomasti, koska tunsi, ettei Innstetten asiasta paljoakaan välittänyt. Mieliala kohosi vasta sitten, kun Johanna toisen ruokalajin tuotuaan kuiskasi Annille, että oli vielä jotakin tulossa. Ja tosiaankin, kelpo Roswitha, joka luuli olevansa jotakin velkaa lemmikilleen tänä onnettomuuden päivänä, oli ylimääräisesti valmistanut omenaomeletin.
Sen havaitessaan Anni kääntyi puheliaammaksi, ja Innstetteninkin mieliala kohentui, kun kohta senjälkeen soi kello ja salaneuvos Rummschüttel astui huoneeseen. Aivan sattumalta. Hän oli tullut vain tervehtimään ollenkaan aavistamatta, että häntä oli lähetetty hakemaan ja pyydetty käymään talossa. Hän oli tyytyväinen nähdessään, että oli käytetty kylmiä kääreitä. »Antakaa hakea hieman lyijyvettä, ja jääköön Anni huomenna pois koulusta. Yleensä on pidettävä huolta levosta.» Sitten hän vielä kysyi, kuinka armollinen rouva voi ja millaisia uutisia oli saapunut Emsistä ja sanoi tulevansa jälleen seuraavana päivänä.