»Ei, se vain saisi hänet levottomaksi. Käyn mieluummin huomenna aamulla häntä katsomassa. Tuokaa minulle lasi teetä, Johanna. Onko joku käynyt täällä?»
»Vain tohtori.»
Innstetten oli jälleen yksin. Hän käveli edestakaisin, kuten hänen tapanaan oli. »He tietävät jo kaikki; Roswitha on typerä, mutta Johanna on älykäs henkilö. Ja elleivät varmaan tiedäkään, ovat kuitenkin sitä aprikoineet ja tietävät sittenkin. Merkillistä, mikä kaikki muuttuu merkiksi ja lavertelee juttuja, ikäänkuin kaikki olisivat olleet mukana näkemässä.»
Johanna toi teen. Innstetten joi. Hän oli ponnistusten jälkeen sanomattoman väsynyt ja vaipui uneen.
* * * * *
Innstetten nousi hyvissä ajoin. Hän kävi Annia katsomassa, jutteli hänen kanssaan pari sanaa, kiitti häntä hyväksi sairaaksi ja lähti sitten ministeristöön ilmoittamaan esimiehelleen tapahtumasta. Ministeri oli erittäin suopea. »Niin, Innstetten, onnellinen se, joka suoriutuu hyvin kaikesta, mitä elämä voi meille tuoda; teidän on niin käynyt.» Hänen mielestään oli kaikki, hyvässä järjestyksessä, ja hän jätti asian Innstettenin itsensä hoidettavaksi.
Innstetten palasi asuntoonsa vasta myöhään iltapuolella ja löysi muutamia Wüllersdorfin kirjoittamia rivejä. »Tänään tullut takaisin. Kokenut sanomattoman paljon, tavallista ja liikuttavaa; ennen kaikkea Gieshübler. Miellyttävin kyttyräselkä, minkä olen koskaan tavannut. Teistä hän ei paljoakaan puhunut, mutta rouvasta, rouvasta! Hän ei voinut mitenkään rauhoittua, ja vihdoin tuo pieni mies alkoi itkeä. Mitä kaikkea sattuukaan. Toivottavaa olisi, että olisi enemmän Gieshüblereitä. Mutta valitettavasti on enemmän toisenlaisia. Ja sitten kohtaus majurin kodissa… kauheata. Siitä ei sanaakaan. On jälleen opittu, että tulee olla varuillaan. Käyn huomenna luonanne. Teidän W.»
Tuon luettuaan Innstetten tunsi mielensä kerrassaan järkytetyksi. Hän istui kirjoittamaan puolestaan muutamia kirjeitä. Saatuaan ne valmiiksi hän soitti: »Johanna, viekää kirjeet postilaatikkoon.»
Johanna otti kirjeet ja aikoi lähteä.
»… Sitten vielä eräs asia, Johanna: rouva ei tule takaisin. Saatte muilta kuulla, minkätähden. Annille ei pidä asiasta ilmoittaa, ei ainakaan nyt. Lapsi parka. Teidän tulee vähitellen hänelle selittää, ettei hänellä enää ole äitiä. Minä en voi sitä tehdä. Mutta menetelkää älykkäästi. Ja pitäkää varanne, ettei Roswitha tärvele koko asiaa.»