Johanna seisoi hetkisen kuin huumaantuneena. Sitten hän meni
Innstettenin luo ja suuteli hänen kättänsä.
Ehdittyään takaisin keittiöön hän oli ylen ylpeä ja täynnä paremmuuden, melkeinpä onnenkin tuntoa. Armollinen herra oli sanonut hänelle kaikki, olipa vielä lisännyt: »ettei Roswitha tärvele koko asiaa.» Se oli pääasia, ja vaikka hänen hyvässä sydämessään olikin rouvaan kohdistuvaa osanottoa, hänen mieltänsä askarrutti sittenkin kaikkein eniten se seikka, että armollinen herra oli suhtautunut häneen tutunomaisesti.
Tavallisissa oloissa hänen olisi ollut varsin helppo ilmaista ja tehostaa voittoansa, mutta tänään sattui niin onnettomasti, että hänen kilpailijansa osoittautui enemmän tietäväksi, vaikka ei ollutkaan mikään luottamushenkilö. Portinvartija näet oli suunnilleen samoihin aikoihin kutsunut Roswithan pieneen suojaansa ja oli hänen sisään astuessaan heti ojentanut hänelle luettavaksi sanomalehden. »Kas tuossa, Roswitha, jotakin teitä varten; voitte myöhemmin tuoda sen takaisin. Se on vain Fremdenblatt, mutta Lene on jo lähtenyt noutamaan Journalia. Siinä on varmaan enemmän, ne tietävät aina kaikki. Kukapa olisikaan voinut sellaista ajatella, Roswitha!»
Roswitha, joka ei yleensä ollut kovin utelias, oli kuitenkin lähtenyt mahdollisimman nopeasti takaportaita ylös ja oli vastikään uutisen lukenut, kun Johanna tuli.
Johanna laski Innstettenin hänelle antamat kirjeet pöydälle, silmäili osoitteita tai oli silmäilevinään (hän tiesi jo hyvinkin, keille ne olivat osoitetut) ja virkkoi teeskennellyn tyynesti: »Eräs kirje on osoitettu Hohen-Cremmeniin.»
»Sen arvaan», sanoi Roswitha.
Johannaa tuo huomautus melkoisesti hämmästytti. »Eihän herra muuten kirjoita koskaan Hohen-Cremmeniin.»
»Niin, ei muuten. Mutta nyt… Ajatelkaahan, tämän antoi minulle vastikään portinvartija.»
Johanna otti lehden ja luki puoliääneen kohdan, joka oli merkitty levein mustekynän vedoin: »Vähän ennen lehden painoon menoa saamme luotettavalta taholta kuulla, että eilen aamulla on Kessinin kylpypaikassa Taka-Pommerissa tapahtunut kaksintaistelu ministerineuvos v. Im (Keithstrasse) ja majuri Crampasin välillä. Majuri Crampas kaatui. Kerrotaan, että majuri ja neuvoksetar, kaunis ja vielä erittäin nuori rouva, ovat olleet suhteissa.»
»Mitä kaikkea tuollaiset lehdet kirjoittavatkaan», virkkoi Johanna, jota harmitti se, että hänen oma uutisensa oli jo vanhentunut.