Innstetten oli suostunut kaikkeen ja oli vain lopuksi sanonut: »Kaikki hyvin. Mutta luulenpa, että on sittenkin parempi, jos sijoitamme äidin tuonne virastorakennukseen; koko ensimmäinen kerros on siellä tyhjä aivan samoin kuin täälläkin, ja hän on siellä enemmän omissa oloissaan.»
* * * * *
Tuo oli ollut ensimmäisen talossa suoritetun kierroksen tuloksena. Sitten Effi oli pukeutunut, ei aivan niin nopeasti kuin Innstetten oli otaksunut, ja istui nyt miehensä huoneessa ajatellen vuoroin yläkerran pientä kiinalaista, vuoroin Gieshübleriä, jota ei vieläkään kuulunut. Neljännestuntia aikaisemmin tosin oli kadun toista puolta kulkenut pienikokoinen, vinohartiainen ja melkeinpä vialliseltakin näyttävä mies puettuna lyhyeen hienoon turkisnuttuun ja korkeaan, erittäin sileäksi harjattuun silkkihattuun ja oli katsellut ikkunoihin. Mutta se ei varmaankaan voinut olla Gieshübler! Ei, tuon vinohartiaisen herran, joka samalla näytti erittäin hienolta, täytyi olla oikeudenpresidentti, ja Effi tosiaankin muisti jossakin seurassa täti Theresen luona sellaisen nähneensä, kunnes hänen mieleensä äkkiä johtui, että Kessinissä oli vain alemman asteen tuomari.
Effin ollessa vielä näissä mietteissään tuli hänen ajatustensa esine,
joka oli ilmeisesti ollut aamu- tai kenties vain rohkaisukävelyllä
Plantaašin ympärillä, jälleen näkyviin, ja minuuttia myöhemmin
Friedrich ilmoitti apteekkari Gieshüblerin saapuneen.
»Minä pyydän.»
Rouva-rukan sydän tykytti kovin, koska hänen nyt piti ensimmäisen kerran esiintyä talon emäntänä, vieläpä kaupungin ensimmäisenä rouvana.
Friedrich auttoi Gieshüblerin yltä turkit ja avasi sitten jälleen oven.
Effi ojensi tulijalle kätensä, jota viimeksimainittu suuteli verrattain kiihkeästi. Nuori rouva näytti vaikuttaneen häneen heti voimakkaasti.
»Mieheni on minulle jo kertonut… Mutta minä otan teidät vastaan täällä mieheni huoneessa… Hän on virastossa ja voi palata milloin tahansa… Saanko pyytää tulemaan minun huoneeseeni?»
Gieshübler seurasi edellä astelevaa Effiä sivuhuoneeseen, jossa hänelle osoitettiin nojatuoli; Effi itse istuutui sohvaan. »Kunpa voisin teille sanoa, millaista iloa minulle tuotitte eilen kauniilla kukilla ja kortillanne! Minä lakkasin heti tuntemasta itseäni täällä vieraaksi ja kun kerroin sen Innstettenille, hän sanoi, että me tulisimme yleensäkin olemaan hyvät ystävät.»