»Niin, sinä keskeytät kerran toisensa jälkeen; et kenties tahdokaan kertoa.»
»Tahdonpa kyllä, mutta kertomukseni tosiaankin aina katkeaa, sillä koko juttu on hieman omituinen, melkeinpä romanttinen.»
»Mutta sanoithan, että hän on piirineuvos.»
»Niin onkin. Ja hänen nimensä on Geert von Innstetten, parooni von
Innstetten.»
Kaikki kolme nauroivat.
»Mitä nauratte?» kysyi Effi loukkaantuneena. »Mitä tämä merkitsee?»
»Ah, Effi, emmehän tahdo loukata sinua enempää kuin parooniakaan. Sanoitko Innstetten? Ja Geert? Eihän täällä ole ketään sennimistä ihmistä. Mutta aateliset nimet ovat usein naurettavia.»
»Niin, rakkaani, epäilemättä. Mutta ovatpahan sensijaan aatelisia. He voivat sen itselleen sallia, ja mitä kauemmaksi siirrytään taaksepäin — tarkoitan ajassa — sitä enemmän he voivat itselleen sallia. Siitä te ette ymmärrä mitään, mutta älkää panko pahaksenne, että sen sanon. Pysymmehän sittenkin hyvinä ystävinä. Siis Geert von Innstetten ja parooni. Hän on ihan yhtä vanha kuin äiti, päivälleen.»
»Ja kuinka vanha on oikeastaan äitisi?»
»Kolmenkymmenenkahdeksan.»