»Niin, herra parooni. Armollinen rouva soitti kolme kertaa nopeasti peräkkäin, joten heti ajattelin sen jotakin merkitsevän. Ja niin olikin laita. Hän oli kaiketi uneksinut tai kenties se oli se muu.»
»Mikä muu?»
»Ah, tietäähän sen armollinen herra.»
»Minä en tiedä mitään. Joka tapauksessa on siitä tehtävä loppu. Ja missä tilassa tapasitte rouvan?»
»Hän oli kuin suunniltaan ja piteli kiinteästi kaulahihnasta Rolloa, joka seisoi armollisen rouvan vuoteen vieressä. Ja koira oli sekin peloissaan.»
»Entä mitä hän oli uneksinut, tai olkoon menneeksi: mitä hän oli kuullut tai nähnyt? Mitä hän sanoi?»
»Hän sanoi sen hiipineen ihan hänen ohitseen.»
»Minkä? Kenen?»
»Sen tuolta yläkerrasta. Salista tai pienestä kamarista.»
»Mielettömyyttä, sanon minä. Yhä uudelleen samaa typerää lorua; en tahdo enää kuulla siitä puhuttavankaan. Ja sitten te jäitte rouvan luo?»