»Niin, se on helposti sanottu. Alku on aina hankala, tarinoissakin.
Luulenpa, että on paras aloittaa kapteeni Thomsenista.»

»Hyvä, hyvä.»

»Thomsen, jonka olen jo sinulle maininnut, oli monet vuodet niinsanottu Kiinan-kävijä, kuljetti riisilasteja Shanghain ja Singaporen väliä ja lienee ollut jo kuudenkymmenen iässä saapuessaan tänne. En tiedä, oliko hän täällä syntynyt vai oliko hänellä täällä muita suhteita. Sanalla sanoen, hän tuli tänne ja möi aluksensa, vanhan laatikon, josta ei paljoakaan saanut, ja osti itselleen talon, sen, jossa me nyt asumme. Hän näet oli kerännyt ulkona maailmalla melkoisen varallisuuden. Hänen perujaan ovat krokodiili ja haikala ja luonnollisesti myöskin laiva… Thomsen siis oli täällä, erittäin taidollinen mies (niin ainakin minulle on kerrottu) ja yleisesti suosittu. Hänestä piti myöskin pormestari Kirstein ja ennen kaikkia silloinen Kessinin pastori, eräs berliniläinen, joka oli tullut tänne hieman aikaisemmin kuin Thomsen ja jolla oli täällä paljon vihollisia.»

»Sen uskon. Olen huomannut, kuinka ankaroita ja itsekylläisiä ihmiset täällä ovat. Se on luullakseni pommerilaisuutta.»

»Asia on niin eikä ole niin, miten siihen suhtautuu. On olemassa toisia seutuja, joissa ihmiset eivät ole ollenkaan ankaroita ja joissa kaikki menee ylösalaisin… Mutta katsohan, Effi, tuossa on Kroschentinin kirkontorni ihan edessämme. Emmekö luovu alkuperäisestä suunnitelmastamme ja aja mieluummin vanhan rouva von Grasenabbin luo? Jos olen asian oikein käsittänyt, ei Sidonie ole kotona. Voisimme siis uskaltaa…»

»Mitä ajatteletkaan, Geert? Onhan kerrassaan taivaallista kiitää tällä tavoin eteenpäin, ja minä ihan tunnen, kuinka alkaa tuntua oloni vapaalta ja kuinka minusta karisee kaikki pelko. Pitäisikö minun nyt luopua kaikesta tästä vain pistäytyäkseni vanhojen ihmisten vieraana ja todennäköisesti tuottaakseni heille hämminkiä? Taivaan tähden ei. Sitäpaitsi tahdon ennen kaikkea kuulla tarinan. Oli siis puheena kapteeni Thomsen, jonka otaksun tanskalaiseksi tai englantilaiseksi; hän oli varmaan erittäin siisti, korkea valkoinen kaulus ja hohtavan valkoiset liinavaatteet…»

»Aivan oikein. Sellaiseksi hänet kuvaillaan. Ja hänen mukanaan oli eräs nuori henkilö, suunnilleen kahdenkymmenen vuoden ikäinen, jonka toiset sanoivat olleen hänen veljentyttärensä, mutta useimmat hänen tyttärentyttärensä, mikä muuten ikävuosiin nähden oli tuskin mahdollista. Ja paitsi tätä sukulaista oli vielä eräs kiinalainen, samainen, joka nyt lepää tuolla rantasärkkien välissä ja jonka haudan ohi vastikään ajoimme.»

»Hyvä, hyvä.»

»Tuo kiinalainen oli Thomsenin palvelija, ja Thomsen piti hänestä siinä määrin, että hän oli pikemmin ystävä kuin palvelija. Ja niin kuluivat vuoden päivät. Sitten kerrottiin yhtäkkiä, että Thomsenin tyttärentytär, jonka nimi luullakseni oli Nina, tulisi menemään naimisiin, ukon toivomuksen mukaan erään kapteenin kanssa. Ja niinpä olikin laita. Talossa vietettiin suuret häät, berliniläinen pastori vihki heidät, ja mylläri Utpatel, joka oli lahkolainen, ja Gieshübler, johon kirkollisissa asioissa ei häneenkään oikein luotettu, olivat saaneet kutsun; mutta ennen kaikkea oli häävieraiden joukossa paljon kapteeneja puolisoineen ja tyttärineen. Ja ilo oli suuri, kuten ajatella saattaa. Illalla tanssittiin, ja morsian tanssi kaikkien kanssa, lopulta kiinalaisenkin kanssa. Sitten kuultiin yhtäkkiä sanottavan, että hän oli poissa, nimittäin morsian. Ja hän oli tosiaankin poissa, minne lieneekään joutunut, kukaan ei tiedä, mitä oli tapahtunut. Ja neljäntoista päivän kuluttua kuoli kiinalainen; Thomsen osti sen hautapaikan, jonka sinulle osoitin, ja siihen hänet haudattiin. Mutta berliniläinen pastori kuuluu sanoneen, että kiinalaisen olisi yhtä hyvin voinut haudata kristittyjen kirkkomaahan, koska hän oli ollut erittäin kunnollinen mies ja aivan yhtä hyvä kuin muutkin. Keitä hän noilla 'muilla' oikeastaan tarkoitti, on epätietoista, sanoi minulle Gieshübler.»

»Minä puolestani olen siinä asiassa aivan toista mieltä kuin pastori; sellaista ei saa lausua, sillä se on uskallettua ja sopimatonta. Niin ei olisi sanonut Niemeyerkään.»