»Jos onnellisia avioliittoja on olemassa, minun liittoani lukuunottamatta…» sanoi Effi ojentaen kätensä Innstettenille.
»Siis vaihtelua», jatkoi Crampas. »Ja sen voittamiseksi meille ja huviseurallemme, jonka varapuheenjohtajana oleminen on nykyisin kunniakkaana velvollisuutenani, vaatii kaikkia taattuja voimia. Liittyessämme yhteen me varmaan saamme tämän koko loukon ylösalaisin kääntymään. Teatterikappaleet on jo valittu: Sota rauhan aikana, Monsieur Herkules, Wilbrandtin Nuoruudenrakkaus ja kenties Gensichenin Euphrosyne. Te olette Euphrosyne, minä vanha Goethe. Varmaan hämmästytte nähdessänne, kuinka hyvin minä trageeraan vanhaa runoruhtinasta… jos 'trageerata' on oikea sana.»
»Epäilemättä. Olenhan minä alkemistisen salakirjeenvaihtajani tiedonannoista jo havainnut, että olette kaiken muun hyvän ohella vielä runoilijakin, kun niikseen sattuu. Aluksi ihmettelin…»
»Koska minä en ollut mielestänne sen näköinen.»
»Niin. Mutta saatuani tietää, että uiskentelette yhdeksän asteen vedessä, olen muuttanut mieltäni… yhdeksänasteinen Itämeri, se on toista kuin Kastajan lähde…»
»Jonka lämpösuhteet ovat tuntemattomat.»
»Eivät minulle; ainakaan ei kukaan tule väittämään minua vastaan. Mutta nytpä täytyy tästä nousta. Tuolla tulee Roswitha tuoden Pikku-Annia.»
Hän nousi nopeasti, astui Roswithan luo, otti lapsen hänen käsivarreltaan ja nosti sen korkealle ylpeänä ja onnellisena.
KUUDESTOISTA LUKU.
Päivät olivat kauniit ja pysyivät sellaisina aina lokakuuhun asti. Siitä johtui muun muassa, että puolittain telttamainen kuistikko pääsi oikeuksiinsa, siinä määrin, että ainakin aamupuoli säännöllisesti vietettiin siellä. Yhdentoista tienoissa tuli sitten tavallisesti majuri, joka aluksi tiedusteli armollisen rouvan terveyden tilaa ja hieman juoruili hänen kanssaan osoittaen siinä taidossa suoranaista mestaruutta, ja sopi sitten Innstettenin kanssa suoritettavasta ratsastusretkestä, joka suuntautui usein maaseudulle, Kessine-jokea ylöspäin Breitlingiin saakka, ja vielä useammin kohti aallonmurtajia. Herrojen ollessa poissa Effi leikki lapsen kanssa tai selaili Gieshüblerin hänelle edelleenkin lähettämiä sanomalehtiä ja aikakauskirjoja, kirjoitti äidilleen tai sanoi: »Roswitha, lähdetäänpä Annin kanssa ajelemaan.» Silloin asettui Roswitha korivaunujen eteen vetäen ne, Effin astellessa jäljessä, pari sataa askelta metsikköön, erääseen paikkaan, jossa oli maassa kastanjoja; niitä sitten keräilyin ja annettiin lapselle leluiksi. Kaupungissa Effi kävi harvoin; siellä ei ollut ketään, jonka kanssa olisi voinut kunnollisesti pakista. Uusi yritys päästä seurustelusuhteisiin rouva von Crampasin kanssa oli sekin epäonnistunut; majurin rouva oli ihmisvauhko ja pysyi sellaisena.