»Tuo tekee minut vain sitäkin uteliaammaksi.»
»Hyvä. Innstetten siis tahtoo kiihkeästi päästä ylenemään virkaurallaan, maksoi mitä maksoi, vaikkapa olisi kummituskin avuksi otettava, mutta sen ohella hänessä on vielä eräs toinen intohimo; hän näet toimii kasvattavasti, on synnynnäinen pedagogi ja olisi, Basedow vasemmalla ja Pestalozzi oikealla puolellaan, (mutta kirkollisempana kuin kumpikaan heistä) oikeastaan soveltunut Schnepfenthaliin tai Bunzlauhun.»
»Tahtooko hän siis kasvattaa minuakin? Kasvattaa kummituksen avulla?»
»Kasvattaminen kenties ei ole oikea sana. Mutta joka tapauksessa kasvattaa kiertotein.»
»En ymmärrä, mitä tarkoitatte.»
»Nuori rouva on nuori rouva, ja piirineuvos on piirineuvos. Hän ajelee usein piirissään, ja silloin talo on yksin ja asumattomana. Mutta sellainen kummitus on kuin enkeli tulisine miekkoineen…»
»Ah, nytpä olemme ehtineet jälleen ulos metsästä», virkkoi Effi. »Ja tuolla on Utpatelin mylly. Nyt on vain vielä kuljettava hautausmaan ohi.»
Kohta senjälkeen he kulkivat rotkotietä hautausmaan ja aidatun paikan välitse, ja Effi katseli kiveä ja kuusta, joiden alla kiinalainen lepäsi.
SEITSEMÄSTOISTA LUKU.
Takaisin ehdittäessä kello löi kaksi. Crampas sanoi hyvästi ja ratsasti kaupunkiin pysähtyen siellä torin varrella sijaitsevan asuntonsa eteen. Effi vaihtoi vaatetusta ja yritti nukkua, mutta se ei ottanut onnistuakseen, sillä hänen apeutensa oli väsymystäkin voimakkaampi. Se seikka, että Innstetten piti varalla kummitusta, jottei asuisi aivan tavallisessa talossa, kävi vielä laatuun, se sointui hänen taipumukseensa erottua ihmisten suuresta joukosta; mutta toinen seikka, että hän käytteli kummitusta kasvatuskeinona, oli sentään paha ja melkein loukkaavakin. Ja Effi oli selvillä siitä, että 'kasvatuskeino' oli aivan liian lievä nimitys; Crampas oli tarkoittanut paljoa enempää, eräänlaista pelosta johtuvaa ja laskelmiin nojautuvaa asiain järjestelyä. Siitä puuttui kaikki sydämen hyvyys ja se lähenteli julmuutta. Veri syöksähti Effin päähän, hän puristi pienen kätensä nyrkkiin ja aikoi suunnitella jotakin, mutta samassa hänen jo täytyi nauraa. »Olenpa lapsellinen houkkio! Kuka takaa minulle, että Crampas on oikeassa? Crampas on hupainen, koska juoruilee, mutta hän on epäluotettava ja pelkkä hulluttelija, joka ei kelpaa Innstettenille kyytipojaksikaan.»