Konrad.
Ei:
Klaara.
Hän täällä on
Ja minä hänen vaimonsa!
Konrad.
Hän täällä!
Klaara.
Hän tuossa kammarissa itkevi
Isäänsä maasta eronnutta.
Konrad.
Siellä!
Se mahdotonta on! — Sen haahmon Sulle
Vaan sairas mieli kuvitellut on.
Hän makaa haudass'.
Klaara.
Ei, hän elää! elää!
Kas täss' on viittansa. Se totta on,
Ei unta. Kadonnut sä olet multa!
Konrad.
Ei kaikkein pyhäin kautta! Vaimoni
Sä olet! Luoja minkä yhteen liitti,
Sit' eroittaa ei saakaan maailma! —
Klaara.
Siteemme purkaa side vanhempi!
Konrad.
Ei, sanon minä kautta Jumalan!
Hän kanssain taistelkohon onnestani,
Hän taikka ma! —
Klaara.
Ah Konrad, veljeshän
Hän on. Yks' äiti Teit' on kantanunna!