Tanssijat asettuivat riviin ja odottivat. Salin toisessa päässä avautui ovi, ja mustaan silkkiin puettu naishenkilö astui sisään. Hän kumarsi hymyillen ja asettui sitten johtamaan karkeloa.
"Kuka on tuo rouva?" kysyi Alwyn hämmästyksissään. "Tehän sanoitte, että Hamptonshiren herttuatar — —"
"Sehän on herttuatar", vastasi puhuteltu.
"Mutta onhan olemassa toinenkin?"
"Ei, toista ei ole olemassa."
"Mutta eihän tämä ole se Hamptonshiren herttuatar, joka — —"
Alwynin kieli takertui kitalakeen, hän ei päässyt sen pitemmälle.
"Mikä teitä vaivaa?" kysyi puhetoveri. Alwyn oli vetäytynyt loitolle ja nojasi seinään.
Alwyn parka mutisi jotakin pistoksesta, jonka oli muka aiheuttanut liian nopea kävely. Sitten alkoi soitto soida ja naapurin katse seurasi tuon oudon herttuattaren liikkeitä tanssin pyörteissä niin hartaasti, että hän hetkiseksi kokonaan unohti Alwynin.
Siten hän sai aikaa toipua. Hän oli mies, joka oli paljon kärsinyt ja kykeni kärsimään vieläkin. "Kuinka on tuosta henkilöstä tullut teidän herttuattarenne?" kysyi hän varmasti ja kuuluvasti, kun oli jälleen päässyt tasapainoon. "Missä on Hamptonshiren ensimmäinen herttuatar? Minä tiedän, että hän on ollut olemassa."
"Ahaa, edellinen! Aivan oikein. Hän karkasi useita vuosia takaperin erään nuoren apulaispapin kanssa. Nuoren miehen nimi oli mr Hill, ellen väärin muista."