»Mutta entä nuo ihmiset, Jean, nyt on vallankumous…»
»Ei se ole niin vaarallista, hyvä Bethsy… Kohtalomme on Herran kädessä. He ovat jo menneet talon ohi. Minä menen takaovesta…»
»Jean, jos rakastat minua, älä mene… Tahdotko panna itsesi vaaranalaiseksi ja jättää meidät yksin tänne… Voi, minä pelkään, minä pelkään!»
»Rakkahin, älä kiihoitu noin… he aikovat mellastaa hiukan raatihuoneen edessä tai torilla… Se tulee kenties maksamaan vielä pari ikkunaruutua valtiolle, siinä kaikki.»
»Minne sinä menet, Jean?»
»Istuntoon… Taidan jo myöhästyä, liikeasiat ovat viivästyttäneet minua. Olisi häpeä olla poissa sieltä tänään. Luuletko isäsikään jäävän pois, vaikka hän on niin vanha…»
»Mene sitten Jumalan nimeen, Jean… Mutta ole varovainen, minä rukoilen sinua, ole varovainen. Ja pidä silmällä minun isääni. Jos hänelle tapahtuisi jotakin.—»
»Ole huoleti, rakas ystävä…»
»Milloinka sinä tulet takaisin?» huusi konsulitar hänen jälkeensä…
»Puoli viiden, viiden tienoissa… milloin pääsen. Päiväjärjestykseen kuuluu tärkeitä asioita, se riippuu siitä…»