»Mitä roskaa sinä puhut. Smolt!»
»Niin, herra konsuli, niinhän te sanotte… mutta se on nyt sillä lailla… ettei me olla enää tyytyväisiä asioihin… Me tahdotaan toista meininkiä, tämä ei enää ole yhtään sellainen kuin olla pitää…»
»Kuulehan, Smolt, ja te muut. Olkaa nyt ymmärtäväisiä ja menkää kotiin älkääkä hourailko vallankumouksesta ja rikkoko järjestystä…»
»Pyhää järjestystä!» keskeytti herra Gosch kuiskaten…
»Järjestystä, sanon minä!» lopetti konsuli Buddenbrook. »Lyhdytkään eivät ole sytytetyt… Tämä vallankumous menee liian pitkälle!»
Corl Smolt oli nyt niellyt leipäpalasensa ja seisoi, kansanjoukko takanaan, hajasäärin paikallaan tehden vastaväitteitään…
»Niin, herra konsuli, niinhän te sanotte! Mutta se tapahtuu yleisen vaalioikeusperiaatteen tähden…»
»Voi sinä hölmö!» huusi konsuli unohtaen närkästyksissään puhua alasaksaa. »Sinä puhut paljasta pötyä…»
»Niin, herra konsuli», sanoi Corl Smolt vähän pelästyneenä, »tämä on nyt mitä on. Mutta vallankumous se olla pitää, se on varma. Joka paikassa on vallankumous, Berliinissä ja Parisissa…»
»Smolt, mitä te nyt oikein tahdotte! Sanokaapas nyt!»