»Niin, herra konsuli, minä sanon vaan: me tahdotaan tasavaltaa, sen minä vaan sanon…»
»Pöllöpää… Johan teillä on tasavalta!»
»Niin, herra konsuli, mutta me tahdotaan vielä toinen!»
Eräät ympärilläolevista, jotka olivat paremmin perillä asioista, alkoivat nauraa hohottaa sydämellisesti, ja vaikka vain muutamat olivat ymmärtäneet Corl Smoltin vastauksen, levisi iloisuus ympäriinsä, kunnes koko tasavaltalaisten joukko hytkyi valtavasta, hyväntahtoisesta naurusta. Porvarisalin ikkunoihin ilmestyi uteliaita herroja olutlasi kädessä… Ainoa, jolle tämä asiain käänne tuotti pettymystä ja tuskaa, oli Siegismund Gosch.
»Kuulkaahan nyt, hyvät ihmiset», sanoi konsuli Buddenbrook lopuksi, »eiköhän teidän nyt olisi parasta mennä kotiin!»
Corl Smolt, joka oli aivan ällistynyt aikaansaamastaan vaikutuksesta, vastasi: »No, herra konsuli, olkoon nyt sitten niin, että annetaan sitten asian olla, ja minä olen iloinen, ettei herra konsuli ole vihainen minulle, ja tuota, hyvästi nyt, herra konsuli…»
Joukko alkoi hajaantua mitä parhaimmalla tuulella.
»Smolt, odotapas vähän!» huusi konsuli. »Sanopas etkö ole nähnyt
Krögerin vaunuja, Burgtorin ajoneuvoja?»
»Kyllä, herra konsuli. Kyllä ne on tulleet. Ne on tuolla, ne ajoivat herra konsulin pihaan…»
»Hyvä, juokse sukkelaan sinne ja sano Jochenille, että hän tuo ne pian tänne; herra tahtoo kotiin.»