»Ahah? Vai valehtelette te? Minäpä tiedän, että se jo eilen antoi teille potkauksen? Hyvin rohkaisevan potkauksen?… Näettekös!… Mutta älkää turhaa hävetkö. Teidän on tietysti tärkeätä saada minut uskomaan, että toiset yhä edelleen ovat rauhalliset ja varmat… E-hei, rakas ystävä! Kirjoittakaa konsulille. Minä odotan viikon.»
»Osamaksu, Kesselmeyer!»
»Osamaksu sinne ja tänne. Osamaksu otetaan silloin, kun tahdotaan edeltäkäsin saada varmuus jonkun suorituskyvystä! Tarvitseeko minun saada todistus siitä? Tiedän verrattoman hyvin teidän suorituskykynne! Jaahah… Osamaksu on hyvin, hyvin hullunkurista…»
»Hillitkää toki äänenne, Kesselmeyer! Älkää naurako koko ajan niin jumalattomasti! Minun tilani on niin vakava… niin, tunnustan sen, se on vakava; mutta minulla on monta hyvää kauppaa tiedossani… Kaikki voi kääntyä hyväksi vielä. Kuulkaa, mitä sanon: Suostukaa pitennykseen, niin minä sitoudun 20 prosenttiin…»
»Ei tule mitään, ei tule mitään… erittäin naurettavaa, rakas ystävä! E-hei, minä pidän siitä, että myynti tapahtuu oikeaan aikaan! Olette tarjonnut minulle 8 prosenttia ja minä olen pitentänyt. Olette tarjonnut minulle 12 ja 16 prosenttia, minä olen joka kerran pitentänyt. Vaikka nyt tarjoaisitte 40, en suostuisi pitennykseen, en edes ottaisi sitä kysymykseen, rakas ystävä!… Siitä asti kun Westfahlin veljekset tekivät kuperkeikan Bremenissä, on jokainen koettanut selviytyä irti kysymyksessä olevan toiminimen asioista ja turvata liikkeensä. Kuten sanottu, minä pidän siitä, että myynti tapahtuu oikeaan aikaan. Olen hyväksynyt teidän nimikirjoituksenne niin kauan kuin Johann Buddenbrook oli taattu liike… Saatoin sillä välin liittää maksamattomat korot pääomaan ja koroittaa prosenttimäärää! Mutta tavaraa kannattaa pitää vain niin kauan kuin sen arvo nousee tai ainakin pysyy entisellään… kun se alkaa laskea, myydään se pois… mikä merkitsee, että minä vaadin pois pääomani.»
»Kesselmeyer, te olette häpeämätön!»
»Ahah, häpeämätön… olipas se lystikäs sana!… Mitä te ylimalkaan tahdotte? Teidänhän täytyy kumminkin kääntyä appenne puoleen! Luottopankki pitää puolensa, ja ettehän te muutenkaan ole aivan moitteettomissa kirjoissa…»
»Kesselmeyer… minä rukoilen teitä, kuunnelkaa nyt rauhallisesti!… Niin, olen avomielinen, tunnustan teille peittelemättä, että tilani on vakava. Ettehän te ja Luottopankki ole ainoat… Minulle on esitetty vekseleitä… Kaikki näyttää liittoutuneen yhteen…»
»Luonnollisesti. Näissä olosuhteissa…» Kaikki yhdessä rymäkässä.
»Kesselmeyer, kuunnelkaahan nyt minua!… Olkaa niin rakastettava ja ottakaa vielä yksi sikari..»