»Enhän minä ole polttanut tätäkään vielä edes puoleen?! Jättäkää minut rauhaan sikareinenne! Teidän on maksettava…»
»Kesselmeyer, älkää saattako minua romahdukseen… olette syönyt pöydässäni..»
»Ettekö te sitten ole syönyt minun pöydässäni, rakas ystävä?»
»Kyllä, kyllä… mutta älkää riistäkö minulta luottoanne,
Kesselmeyer…!»
»Luottoa? Luottoako teille vielä pitäisi? Oletteko järjissänne? Uusi laina?…»
»Niin, Kesselmeyer, minä rukoilen teitä… pieni summa, mitätön summa!… kun vain saan suoritetuksi pois pari maksuerää, varmentuu jälleen asemani ja velkojat ovat puolellani… Älkää hyljätkö minua, tulette vielä hyötymään paljon! Kuten sanottu, minulla on tiedossani monta uutta hanketta… Kaikki kääntyy vielä parhain päin… Tiedättehän, että olen toimelias ja keksintäkykyinen…»
»Tiedän, että te olette houkkio ja tomppeli, rakas ystävä! Ettekö olisi niin erinomaisen rakastettava, että ilmaisisitte minulle mitä te vielä aiotte keksiä!.. Ehkäpä koetatte hakea jostakin maailman äärestä pankin, joka uskaltaisi antaa teille rahaa? Tai etsiä uuden appiukon?… E-hei… Päävoittonne olette jo saavuttanut. Sellainen lankeaa vain kerran! Kaikella kunnioituksella! E-hei, kaikella kunnioituksella…»
»Puhukaa hiljemmin, piru vieköön…»
»Houkkio te olette! Toimelias ja keksintäkykyinen… kyllä, mutta aina toisten ihmisten hyödyksi! Teiltä ei suinkaan puutu rohkeutta, ja kuitenkaan ei teillä ole ollut vielä koskaan etua siitä. Te olette tehnyt kepposia, te olette keinotellut itsellenne omaisuutta vain maksaaksenne minulle 12:n prosentin sijaan 16. Olette luopunut kaikesta kunniallisuudesta, ilman että siitä on tullut teille vähääkään hyötyä. Teidän omatuntonne on kuin teurastajan koiran, ja sittenkin te olette pahan onnen lintu, hölmö, vihoviimeinen houkkio! Sellaisiakin ihmisiä on! Te olette mitä suurimmassa määrin lystikäs!… Miksi te oikein pelkäätte niin kovasti, että juttu tulee tunnetuksi? Siksikö, ettei se teistä tunnu oikein mieluisalta? Siksikö, etteivät kaikki seikat olleet oikein järjestyksessä neljä vuotta sitten? Ettei kaikki ole ollut oikein puhdasta peliä? Pelkäättekö, että eräät asiat…»
»No hyvä, Kesselmeyer, minä kirjoitan. Mutta jos hän epää? Jos hän antaa minun romahtaa?…»