»Herra tohtori!» sanoi Tony vieden kädet rinnalleen, taivuttaen päänsä taapäin ja tuijottaen kattoon. »Te olette mies, joka tunnette elämän sekä ihmisenä että virkanne puolesta. Pyydän saada puhua teille vapaasti!» Ja sitten hän kertoi tohtorille koko porras- ja makuuhuonekohtauksen, mihin tohtori Gieseken täytyi mielipahoin vastata, ettei kohtaus Babetten kanssa enempää kuin tuo hänen osakseen tullut häväistyssanakaan, jota Tony ei tahtonut ilmaista, ollut riittävä eron aihe.
»Hyvä», sanoi Tony. »Kiitän teitä».
Sitten hän pyysi saada tietää riittävät oikeudelliset eronaiheet ja kuunteli valppaana ja erittäin suurella mielenkiinnolla pitkää yleisoikeudellista esitelmää, jonka jälkeen hän sanoi toistaiseksi ystävälliset hyvästit tohtori Giesekelle.
Hän lähti alakertaan ja pyysi konsulia tämän yksityiskonttoriin.
»Thomas», hän sanoi, »pyydän, että kirjoittaisit tuolle miehelle viipymättä… en mainitse mielelläni hänen nimeänsä. Rahoihin nähden minulla on tarkat tiedot. Hänen on selitettävä kantansa. Mutta tapahtuipa niin tai näin, hän ei näe minua enää. Jos hän suostuu lailliseen eroon, niin toimitamme tilivahvisteen ja maksukorvauksen minun omaisuudestani. Jos hän ei suostu, ei meidän silti tarvitse epätoivoon joutua, sillä Tom, vaikka Permanederillä on laillinen oikeus minun omaisuuteeni, on minulla kuitenkin myös aineelliset oikeuteni, Jumalan kiitos..»
Konsuli kulki kädet selän takana ympäri huonetta nytkäytellen hermostuneesti olkapäitään, sillä sisar oli lausunut nuo oikeudelliset termit sanomattoman mahtipontisesti.
Tomilla ei ollut aikaa tähän. Hänellä oli työtä korvia myöten. Oli paras ajatella asiaa moneen kertaan ja pysyä kärsivällisenä. Hänen täytyi aluksi, jo huomispäivänä, lähteä käymään Hampurissa, jossa odotti eräs kiusallinen neuvottelu. Christian oli pyytänyt apua, avustusta, joka konsulittaren oli täytynyt luovuttaa hänen tulevasta perinnöstään. Hänen asiansa olivat surkeassa tilassa, ja vaikka hän oli alituisessa ahdingossa, näytti hän kuitenkin käyvän ahkerasti ravintoloissa, sirkuksessa ja teattereissa sekä elävän, päättäen esiintulleista veloista, joita hän oli voinut tehdä hyvän nimensä perusteella, paljon yli varojensa. Mengstrassella tiedettiin, »klubissa» tiedettiin, koko kaupungissa tiedettiin, kuka siihen oli syypää. Muuan naishenkilö nimeltä Aline Puvogel, jolla oli kaksi yksinäistä lasta. Hampurin kauppaherroista ei Christian ollut ainoa, joka oli läheisessä ja kalliiksikäyvässä suhteessa häneen…
Paitsi Tonyn erohankkeita oli siis muitakin ikäviä asioita, ja käynti Hampurissa oli välttämätön. Oli muuten luultavaa, että Permaneder antaisi itse jotakin tietoa itsestään…
Konsuli matkusti ja palasi vihaisin ja synkin mielin. Mutta kun ei Münchenistä vieläkään kuulunut mitään, katsoi hän asiakseen ottaa ensi askeleen. Hän kirjoitti. Kirjoitti kylmästi, asiallisesti ja hiukan yliolkaisesti: Hänen sisarensa Antonie oli kieltämättä kokenut pahoja pettymyksiä aviollisessa elämässään… hän ei muutenkaan yksityiskohdista puhumatta, ollut löytänyt avioliitossaan toivomaansa onnea… ja hänen halunsa liiton purkamiseen oli siis oikeamielisesti ajatellen oikeutettu… valitettavasti tuntui hänen päätöksensä olla palaamatta Müncheniin järkähtämättömältä…» Sitten seurasi kysymys, miten Permaneder suhtautui näihin tosiasioihin..
Muutamia jännityksen päiviä!… Sitten vastasi herra Permaneder. Hän vastasi tavalla, jollaista ei tohtori Gieseke, ei konsulitar, ei Thomas eikä edes Antonie ollut osannut ajatella. Hän suostui yksinkertaisin sanoin eroon.