TOINEN LUKU.
Kesällä, välistä jo toukokuussa, tai ainakin kesäkuussa lähti Tony Buddenbrook suuresti riemuissaan isovanhempiensa luokse Burgtorin takaiseen huvilaan.
Siellä oli hauskaa, sai olla luonnon keskellä, asua ylellisesti sisustetussa huvilassa, johon kuului laajat sivurakennukset, palveluskunnan asunnot ja vajat sekä suunnattoman suuri hedelmä-, vihannes- ja kukkatarha, joka ulottui alas Traveen asti. Krögerit elivät suurellisesti, ja vaikka oli eroa tämän häikäisevän rikkauden ja Tonyn oman kodin vankan, mutta hiukan raskaanlaisen varakkuuden välillä, näkyi selvästi, että isovanhempien luona kaikki kuitenkin oli tuntuvasti komeampaa kuin kotona. Eikä tämä ollut tekemättä vaikutusta nuoreen neiti Buddenbrookiin.
Minkäänlainen hääräily talossa tai keittiössä ei täällä tullut kysymykseen, jota vastoin kotona Mengstrassen varrella isä ja isoäiti, vähemmin isoisä ja äiti, usein kehoittivat häntä pyyhkimään pölyä ja pitämään esikuvanaan ahkeraa, nöyrää ja aulista Thilda-serkkua. Pikku neidissä liikkuivat äidin suvun feodaaliset taipumukset hänen jaellessaan käskyjä kamarineidolle tai kamaripalvelijalle keinutuolissa istuen… Paitsi näitä kuului vanhan herrasväen palvelusväkeen kaksi naispalvelijaa ja kuski.
Sanottakoon mitä hyvänsä, on miellyttävää herätä aamulla vaalealla kankaalla verhotussa makuukamarissa, kun käsi ensimmäiseksi sattuu raskaaseen atlaspeitteeseen; ei myöskään tunnu hullummalta saada parvekehuoneeseen, johon avoimesta lasiovesta virtaa puutarhan raikas aamuilma, aamukahvin tai -teen asemesta kupillinen suklaata, oikeata nimipäiväsuklaata, paksun tuoreen kaakkupalan kera.
Tämän eineen sai Tony tietenkin nauttia yksin muulloin paitsi sunnuntaisin, sillä isovanhemmat tulivat näkyviin vasta paljon myöhemmin. Syötyään leivoksensa ja juotuaan suklaan tarttui hän kirjalaukkuun, sipsutti parvekkeen rappusia alas ja kulki hyvinhoidetun etupuutarhan läpi kouluun.
Pikkuinen Tony Buddenbrook oli hyvin sievä. Olkihatun alta riippui paksu tukka, jonka väri vuosien kuluessa tummui, luonnonkiharoina alas, ja hiukan ulkoneva ylähuuli antoi noille raikkaille kasvoille ja sinisenharmaille, iloisille silmille pirteyden, joka myös ilmeni hänen pienessä, sirossa olennossaan: hän pisti kapeat jalkansa lumivalkoisiin sukkiin keinuvin, joustavin liikkein. Moni tunsi konsuli Buddenbrookin pikku tyttären ja tervehti häntä hänen astuessaan puutarhaportin kautta kastanjakujaan. Joku vihannesmyyjätär, joka ajoi pikku rattaitaan kylästä kaupunkiin, päässään iso räikeänvihrein nauhoin koristettu olkihattu, saattoi huutaa hänelle »Ka, hyvää päivää, mamsseli!» ja pitkä viljankantaja Matthiesen, joka kulki hänen ohitseen pukunaan musta takki, puhvihousut, valkoiset sukat ja solkikengät, nosti hänelle karkeatekoista silinteriään…
Tony jäi hetkeksi seisomaan odottaakseen naapuriaan Julchen Hagenströmiä, jonka seurassa hän tavallisesti kulki koulumatkan. Tämä oli vähän liian korkeahartiainen lapsi, jolla oli suuret, kirkkaat, mustat silmät ja joka asui viereisessä, kokonaan viiniköynnösten peittämässä huvilassa. Hänen isänsä, herra Hagenström, jonka perhe ei ollut asunut vielä kauan paikkakunnalla, oli naimisissa nuoren frankfurtittaren kanssa, jolla oli tavattoman paksu musta tukka ja korvissaan kaupungin suurimmat timantit ja jonka nimi muuten oli Semlinger. Herra Hagenström, joka oli Strunck & Hagenström nimisen vientiliikkeen osakas ja otti innokkaasti ja kunnianhimoisesti osaa kaupungin asioihin, oli kuitenkin naimisensa kautta joutunut hiukan vieroksutuksi säädykkäämmissä piireissä, — joihin kuuluivat muiden muassa Möllerdorpfit, Langhalsit ja Buddenbrookit — eikä hän ollut erittäin rakastettu, huolimatta touhukkuudestaan komiteoissa, toimikunnissa, hallintoneuvostoissa ja muissa samankaltaisissa. Hän näytti ottaneen tehtäväkseen vanhojen tunnettujen sukujen jäsenten vastustelun kaikissa tilaisuuksissa, koetti kumota heidän mielipiteensä viekkaudella, saada omansa hyväksytyksi ja osoittaa itsensä heitä paljon taitavammaksi ja tarpeellisemmaksi. Konsuli Buddenbrook sanoi hänestä: »Heinrich Hagenström on tungetteleva ja juonikas… Hänellä on varmaan joitakin henkilökohtaisia aikeita minua vastaan; missä hän suinkin saattaa, asettaa hän esteitä tielleni… Tänään oli aika kahakka Keskus-Köyhäinhoito-jaostossa, pari päivää sitten Rahatoimikamarissa…» Ja ukko Johann Buddenbrook lisäsi tähän: »Mokoma riitapukari!»
Toisen kerran tulivat isä ja poika suutuksissaan ja masentunein
mielin ruokapöytään… Mitäkö on tapahtunut? Ei juuri mitään… Suuri
Hollantiin lähetettävä ruislasti oli mennyt heiltä hukkaan; Strunck &
Hagenström oli siepannut tilauksen heidän nenänsä edestä. Tuo Heinrich
Hagenström oli aika kettu…
Tämän tapaisia puheita oli Tony kuullut usein, eikä hän ollut lainkaan hyvä ystävä Julchen Hagenströmin kanssa. He kulkivat kouluun yhdessä siksi, että olivat naapurukset, mutta enimmäkseen he torailivat.