Tom heitti pois savukkeensa ja otti uuden kotelosta, jonka kanteen oli kaiverrettu susien ahdistama troika: se oli jonkun venäläisen liiketuttavan lahja konsulille. Savukkeet, nuo pienet, väkevät, keltaisella imukkeella varustetut pillit, olivat Tomin ihastus; hän poltti niitä rajattomat määrät, ja hän oli saanut pahan tavan vetää syvälle keuhkoihinsa savun, jota hän sitten puhuessaan tuhuutteli hitaasti ulos.
»Niin», sanoi hän, »mitä siihen tulee, vilisee kylpylaitoksella hampurilaisia. Konsuli Fritsche, joka on ostanut koko homman, on itse hampurilainen… Hän kuuluu tekevän kädenkäänteessä loistavia kauppoja, sanoo isä… sinä menetät sentään paljon, ellet hiukan ota osaa kylpylaitoksen elämään… Peter Döhlmann on tietenkin myös siellä; tähän aikaan hän ei ole milloinkaan kaupungissa, hänen liikkeensä käy itsestään… hassua! No… samoin Justus-setä tulee varmasti käymään siellä sunnuntaisin, tutkimassa ruletti-peliä… Ja sittenhän siellä ovat Möllendorpfit ja Kistenmakerit täysilukuisina, ellen erehdy, ja Hagenströmit.»
»Haa! — Luonnollisesti! Missä ei Sarah Semlinger olisi…!»
»Hänen nimensä on Laura, rakas lapseni, olkaamme oikeudenmukaisia!»
»Ja Julchen on tietenkin myös mukana… Julchenin täytyy tänä kesänä mennä kihloihin August Möllendorpfin kanssa, ja Julchen tekee sen myös! Tiedätkö, Tom, se on mieltäkuohuttavaa! Sellainen nousukasperhe…»
»Niin, herra paratkoon… Strunck & Hagenströmin täytyy päästä eteenpäin. Se on pääasia…»
»Tietenkin, ja tiedetään myös millä tavalla se tapahtuu… Kyynärpäillä tuuppien… mitäs turhista sievistelystä ja kohteliaisuudesta!… Isoisän oli tapana sanoa Heinrich Hagenströmistä: Sille poikii sonnikin…»
»Niinpä kyllä, olkoot niin. Voitto on tärkeä asia. Ja mitä tuohon kihlaukseen tulee, on se aivan moitteeton kauppa. Julchen saa Möllendorpfin nimen ja August hyvän aseman…»
»Oh… sinä vain kiusaat minua. Tom, siinä kaikki. Minä halveksin noita ihmisiä…»
Tom alkoi nauraa. »Äläpäs sinä… heidän kanssaan täytyy koettaa tulla toimeen, kuulepas. Isä sanoi äskettäin: he kiipeävät korkealle… jotavastoin esimerkiksi Möllendorpfit… Eikä Hagenströmien kyvykkyyttä voi kieltää. Hermann on jo hyvin tärkeänä tekijänä liikkeessä, ja Moritz on heikosta rinnastaan huolimatta lopettanut loistavasti koulunkäyntinsä. Hän kuuluu olevan erittäin terävä ja lukee lakitiedettä.»