Tony pyysi anteeksi omasta puolestaan. »Älkää luulko, että minä aina nukun näin kauan. Minulla on hyvin paha omatunto. Mutta eilisiltainen booli…»
Nyt purskahti talon nuori herra nauruun. Hän seisoi lyhyt piippu kädessään pöydän takana. Sanomalehti oli hänen edessään pöydällä. »Syy on juuri teidän», sanoi Tony; »hyvää huomenta! Te kilistitte minun kanssani vähän väliä… Nyt minä ansaitsisin kylmän kahvin. Minun olisi jo pitänyt ehtiä syödä ja uida…»
»Se olisi ollut liian aikaista nuorelle neidille! Kello seitsemän oli vesi vielä jokseenkin kylmää, kuulkaapas, yksitoista astetta… se karmii hiukan selkää lämpimästä vuoteesta noustua…»
»Mistä te tiedätte, että minä tahdon uida haaleassa vedessä, monsieur?» Tony istuutui pöydän ääreen. »Voi hyvä rouva Schwarzkopf, te olette pitänyt kahvin lämpimänä minua varten!… Kyllä minä itse kaadan… suuret kiitokset!»
Talon rouva jäi pöydän luo vieraan puraistessa ensimmäiset palat.
»Onko mamsseli nukkunut hyvin ensimmäisen yönsä? Sepä hauska, patja on täytetty vain meriheinällä… me olemme yksinkertaisia ihmisiä… Mutta nyt saan toivottaa hyvää ruokahalua ja hauskaa aamupäivää. Mamsseli on varmaan tapaava rannassa paljon tuttavia… Jos haluatte, tulee poikani saattamaan teitä. Pyydän anteeksi, etten voi enää pitää seuraa, minun täytyy mennä pitämään huolta ruoasta. Olen valmistanut lihamakkaraa… Me koetamme laittaa ruoan parhaamme mukaan.»
»Minä olen uskollinen hunajalle», sanoi Tony heidän jäätyään kahden.
»Näettekös, silloin tietää mitä nielee!»
Nuori Schwarzkopf nousi paikaltaan ja laski piippunsa parvekkeen kaiteelle.
»Polttakaa vaan! Se ei vaivaa minua ollenkaan. Kun kotona tulen kahvipöytään, on siellä jo vastassa isän sikarinsavu… Sanokaapa», kysyi hän äkkiä, »onko totta, että yksi muna vastaa neljännesnaulaa lihaa?»
Nuori mies punastui korvia myöten. »Teettekö te minusta pilkkaa, neiti Buddenbrook?» kysyi hän naurun ja suuttumuksen vaiheilla. »Sain eilen illalla vielä viimeisen läksytyksen isältäni rikkiviisauteni ja pöyhkeyteni tähden, joksi hän sitä nimitti…»