»Hyvä Jumala… miksi ylihuomenna? Vielä viikko… vielä viisi päivää!…»
»Ei se käy, rakas pikku Anna. Kaikki on järjestyksessä… Minua odotetaan Amsterdamiin… En voisi siirtää matkaa yhtään päivää, vaikka kuinka toivoisin!»
»Se taitaa olla niin hirveän kaukana…!»
»Amsterdamko? Pyh! vielä mitä! Ja voihan toki ajatella aina toisiansa, eikö niin? Ja minä lupaan kirjoittaa! Saatpa nähdä, minä kirjoitan heti, kun tulen sinne…»
»Muistatko vielä… ampumajuhlaa» kysyi toinen, »puoli vuotta sitten…»
Thomas keskeytti hänet ihastuneena…
»Kyllä muistan, puolitoista vuotta sitten!… Minä luulin sinua italiattareksi… Ostin neilikan ja pistin sen napinreikään… Se on minulla vielä… Otan sen mukaan Amsterdamiin… Miten siellä olikaan kuuma ja pölyistä!…»
»Niin, ja sinä toit minulle lasin mehuvettä viereisestä kojusta.. Muistan sen kuin olisi se tapahtunut tänä päivänä. Kaikki haisi voileivoksilta ja ihmisiltä…»
»Mutta se oli ihanaa sentään! Ja me näimme heti toistemme silmistä, miten asia oli!»
»Ja sinä tahdoit viedä minut karuselliin… mutta se ei käynyt päinsä; minunhan täytyi myydä! Rouva olisi torunut muuten…»