"Miksi inhoatte minua? Miksi pilkkaatte minua?"
Ja hän hoippuu ulos ja menee laahaavin askelin kotiinsa. Ja sinne päästyään hän laskeuu polvilleen ja pyytää Ikää tulemaan:
"Anna minulle rauhaa; sillä minä olen väsynyt! Sinä, jonka minä hylkäsin, kun olin typerä. Minä rukoilen sinua. Kuule jo rukoukseni. Mainitsit silloin monta hyvää lahjaa, jotka voit antaa minulle. Minä en pyydä niitä lahjojasi. Mutta anna minulle rauhaa. Anna jo minun pääni tulla aivan valkeaksi, ja suuni kapeaksi ja ankaraksi, ja anna minun otsaani syvät rypyt."
Hän odottaa tuokion, kuten uskoen Iän tulevan tekemään tehtävänsä. Sitten ottaa hän peilinsä ja tuijottaa itseänsä kuten nähdäkseen, onko työ jo tehty. — Ja hän pudottaa peilin kauhuissaan. Sillä mitä hän näki siinä? Hän ei nähnyt arvoisan vanhuuden piirteitä ominaan. Ei, hänen kasvoillensa on painanut kulumattoman leiman hänen ikuinen nautinnon-hulluutensa. Hän on tullut kummitusmaiseksi nuoruuden kuvaksi. Nuoruuden, joka on jäykistynyt naamioksi ja jonka piirteistä paistaa hillitön kiemailuhalu, ja levoton, voimaton himo.
Hän heittäytyy kasvoillensa ja huutaa armoa. "Miksi tuo kauhun-kuva? Minä tunnustan suoraan ikäni! Enhän minä ole nuori! Nuoruuteni?… ah, minä prameilin sillä houkutellakseni miehiä, joita minä himoitsin. Armoa!"
Silloin hiipii eräs haamu Amyriksen luo. Se on kuolema. Hän henkäisee häneen:
"Minä tulen! — Moni ja kaikki pettää. Nuoruus katoaa, kun sitä toivoo. Vanhuus katoaa myöskin joskus, ja useimmat iloitsevat jokaisesta sen katoamisen vuodesta. Minä en petä koskaan. Ihmisten lapset saavat inhota ja kirota minua miten haluavat. Minä en siitä tule taipuisaksi, minä tulen heidän luokseen kuitenkin. Minä tulen nyt sinun luoksesi, Amyris. Nukahda! Uneksi siitä kauniista nuoruudesta, jota sinä niin kuumasti himoitsit!"
* * * * *
Thora Pharo osasi esittää tämän hetairan sen kaikessa oudossa kauneudessa, ja kuitenkin siinä oli väsyneen, liika-hienostuneen ja turmeltuneen ajan levottomuus. Hän kaipasi nuorukaisiansa: "Hänhän on nuori", ajattelivat kaikki, jotka näkivät hänet. "Vaikka hänelle tulisikin ryppyjä ja harmaa tukka… se nuoruus, joka hänessä on, hälventää ne."
Ja hänen uhmansa vanhuutta vastaan, hänen rakkautensa jumalalliseen nautintoon, joka pian kielletään häneltä! Hänen surumielinen väitteensä, että hänhän on nuori. Ja sitten tuska: Missä ovat nuoret ystäväni, Atenan himoittavimmat miehet?