Oli erikoista silloin tällöin katsella yleisöä. Useimpien kasvot näyttivät kalpeilta, kattolamppujen varjossa ja ramppivalon valkeassa hohteessa. Siellä täällä nuoret, hurmaantuneet kasvot, tuolla haaveksija, joka ei arvaa itseään tarkasteltavan. Tuossa vanha herra loistavassa juhlapuvussa, hyvin miettivän näköisenä. Tuossa tarkkaavasta kuuntelevat aivan valkeat kasvot. Tuossa leveä, pöyhkä rouva, jonka ilmeestä näkee, että hän osaa sovittautua tämän maailman mukaan. Täällä nainen komeassa puvussa, kaula ja povi ja käsivarret paljaina, ei aivan nuori; kukkia ja silkkiä, silmät raskasmieliset.
— Kun näytäntö päättyi, lähetti Gunvor korttinsa Toralle. Eräs vahtimestari sen vei. Hän palasi heti ja pyysi Gunvoria astumaan sisään. Mutta miehen perästä syöksyi ulos Tora.
"Gunvor", huusi hän, "onko tämä totta?"
"Tora!"
Ulkona kylmässä käytävässä — ja Tora ohukaisessa puvussaan, kukkia päässä — he syleilivät toisiansa, ja seisoivat vastatusten kauan. Ja ei kysymyksiä: "Ei, minä en oikein voi sitä uskoa. Ei, oletko se sinä!"
Gunvorin täytyi mennä Toran pukuhuoneesen. "Minä en voi tulla ihan näin, kuten näet. Mutta minä pukeudun tuossa tuokiossa. Ei, Gunvor, minä tuskin voin uskoa, että me olemme taas yhdessä."
Gunvor katsoi Toraa. Hän oli isompi kuin ennen, pitempi, näytti Gunvorista. Hän oli kaunis. Jotkut voivat olla eri mieltä, mutta mikäs auttoi: Tora oli kaunis! Hänen silmistään kuulsi kaikki, mitä hänen jännitetty elämänsä oli antanut hänelle, kuulsi taiteen hermoja repivä työ, mutta myöskin sen sulous. Hänen hymynsä oli hellä ja intohimoinen. Usein hän istui vaieten ja kuten leväten, ja hän tuli silloin vakavammaksi kuin kukaan muu.
V.
Gunvorin täytyi jo seuraavana päivänä muuttaa "Alte Traubesta" Toran luo. Siten saattoivat he olla pitkät aamupuolet aivan kahden. Niinä päivinä ei Toralle sattunut onneksi ollenkaan harjoituksia tai muuta touhua. Hän ei tahtonut touhuta nyt. Hän ei huolinut mitään turhia kutsuja. Hän käytti kuitenkin Gunvoria eräiden erittäin hyvien tuttaviensa luona, ja kun erään kotona oli juhlat, lähtivät he kumpikin sinne kutsuihin. Toran tähden alkoivat juhlat vasta puoliyön seutuvilla.
Yöllä tämän juhlan jälkeen istuivat Gunvor ja Tora kauan puhellen toistensa kanssa tuttavallisesti.