Jo nyt tuo hylkäystuomio oli huomattavissa. Kun rouva Kjeld tahtoi olla rehellinen, niin oli häntä solvattu, monellakin tavalla. Katseella, käytöksellä ne, joiden tuttu hän oli ollut…
Mutta sen hän kyllä kestäisi, ja Kjeld kestäisi sen… Mutta Gunvor, joka oli vielä lapsi, — pitikö hänenkin kärsiä loukkauksia?… Hän oli äskettäin puhunut äidilleen kahdesta ystävättärestään, jotka olivat olleet pahoja hänelle. Jotka olivat sanoneet, etteivät he tahdo olla hänen seurassaan enää, sentähden että hän oli pastori Kjeldin tytär, sellaisen kauhean vapaa-ajattelijan… Rouva Kjeld oli silloin ottanut Gunvorin kahden kesken puheilleen: "Rakas Gunvor, lupaa tehdä niinkuin minä pyydän… elä puhu tästä isälle. Ja jos joku vielä sanoo jotakin sellaista, niin tule aina kertomaan minulle… elä sano milloinkaan sellaista isälle. Ole kiltti ja iloinen, kun olet hänen seurassaan… olethan?… niin sinä teet hänetkin iloiseksi."
Sillä kertaa oli rouva Kjeld ajatellut: "se asettuu siitä kyllä, kaikki kyllä paranee…" Nyt istui hän tässä nämä kirjeet kädessä. Hän katseli vielä kerran noita kieroja, valheellisia kirjaimia… moinen kauna, moinen salattu kataluus kauhisti häntä…
Vihdoin hän meni vuoteesen; mutta hän ei saanut unta. Hän luuli Kjeldin varmasti nukkuvan. Siksi hän ei ollut varuillansa. Hän huokasi raskaasti muutaman kerran, vaikeasti kuten ainakin ihminen, joka kaipaa lepoa. Silloin hän kuuli yhtäkkiä Kjeldin sanovan: "Etkö saa unta, Emma?" Hän vastasi: "Minä, kyllä, mutta minä luulin, että sinä nukuit." "Minä heräsin juuri. Minä kuulin sinun huokaavan. Pelkäätkö sinä, Emma?" "Minä luulen, että niitä on, jotka ovat sinulle pahoja, Kjeld."
He vaikenivat kumpikin hetkisen. Kunnes Kjeld sanoi:
"Niin, onhan niitä, jotka ovat minulle pahoja. Ja nyt minä olen peloissani, Emma. En itseni tähden, vaan sinun ja Gunvorin."
Hän lisäsi:
"Miehen, joka aikoo uskaltaa jotakin, pitäisi olla yksin."
"Me pysymme sinun luonasi, Kjeld. Ja pian tulevat muutkin sinun luoksesi."
"Ne eivät tule. Minä huomaan, että he kokoutuvat minua vastaan… Kun minä olisin edes yhtynyt johonkin puolueesen. Tai jos minulla olisi jonkinlaista seurakuntaa. Minulla ei ole ja tuskin saan. Useimpain pyrkimykset ovat minulle vieraat. He ovat omalla tavallaan onnellisia. Minä en voi heille antaa mitään."