Kun siellä nyt seisoi, niin oli sieltä laaja näköala. Näki kaarevan vuonon, joka sinisen kalpeana johti merta kohti ja haipui utuun ja valoon. Mutta jos antoi katseensa vapaammin liikkua, näki suuren puolipyörön taivasta ja merta.
"Kuka teillä on pappina?" kysyivät vieraat, jotka joskus sattuivat purjehtimaan saaren ohitse.
"Johannes Kjeld", vastattiin.
"Onko se hyvä pappi?" kysyttiin.
"Oo, se on koko pappi", kuului vastaus.
Vastaus ei olisi ollut noin varma alussa, jolloin Kjeld tuli seurakuntaan. Jos kuka silloin kysyi millainen oli pappi, vastattiin vältellen. Mutta aika vieri, ja maine levisi hiljalleen Johannes Kjeldistä: "Se on viisas… Se ymmärtää joka asian… Se puhuu kyllä ihmisille, mutta taivaallinen Isä istuu loitolla kuunnellen."
Nuo meren ja vuonojen ja vuorten miehet ja naiset tulivat joka pyhä soutaen tahi kävellen peninkulmien päästä kuuntelemaan Johannes Kjeldiä. Ja he istuivat ja kuuntelivat ja miettivät hänen sanojansa, ja usein saattoivat heidän kasvonsa, kun he istuivat joko pää kenossa kuunnellen tai kumarassa miettien, ikäänkuin kirkastua ilosta, ja heidän veisto-vankat piirteensä saattoivat tulla niin herkiksi, ja he kääntyivät vierustoverinsa puoleen ja nyökkäsivät päätään, ikäänkuin ne sanat, joita nyt heille puhuttiin, olisivat selvittäneet taas heille jonkin asian, jota he eivät ennen ymmärtäneet.
Johannes Kjeldin saarnat olivat aivan erikoista lajiansa. Joskus ne uhkuivat hehkua ja levottomia näkyjä, mutta joskus ne avasivat tien loitommalle ja näyttivät valon pilkettä ja juhlan loistetta. Niissä puhuttiin hyvin usein sieluntaistelujen suuruudesta ja kärsimyksen pyhyydestä. Ne eivät oikeastaan kääntyneet itsekästen uskovaisten, vaan raskautettujen ja halaavain sielujen puoleen. Kirjainta ei näissä saarnoissa huomannut; mutta sanan huomasi, ja tälle sanalle oli rakennettu taivaallinen kangastus, joka kuitenkin aina kohosi maan muhevasta mullasta. Ne rankaisivat ainoastaan yhtä ihmisten synneistä, sitä raihnaa, joka raiskaa sielun: hyvinvointia, ahdasmielisyyttä, julkeutta.
"Mutta", sanoi eräs pappi, joka oli matkalla sitä kautta ja oli kuullut Kjeldin saarnan, "onko jokapäiväinen hyvinvointi sitten paheena moitittava?"
Kjeld vastasi: