"Väitän, että se tekee ihmisestä tyhjän. Ihminen, joka voi hyvin, saattaa olla järkevä, älykäs, hyvä, mutta hänen sielunsa kuihtuu. Ihmisen sielun tulee palaa joka päivä."
"Mutta niilläkin ihmisillä, joilla on hyvä olo, on joskus vastahakoisuuksia tässä maailmassa."
Kjeld vastasi:
"Olkoonpa heillä vastahakoisuutensa, muutenhan he tulisivat aivan tuhmiksi mukavuudesta ja hyvinvoinnista… jota he melkein aina muuten ovatkin… Ja sitäpaitsi: onhan niin monta ystävällistä pappia heille, hyvine hyvinvointineen ja helppotajuisine vastuksineen."
"Mutta rakas virkaveli", väitti toinen, "täytyyhän meidän nauttia rauhaa Kristuksessa. Kristushan on sovittanut meidän syntimme. Hän on antanut meille rauhan veressään."
Kjeld vastasi:
"Kristus vihasi unteloja. Hänen verellänsä hyssytellään nyt sieluja makaamaan. Hänen kirkkonsa ovat täynnä ihmis-katraita, jotka tuskin uskovat papin evankeliumia, jotka häpeäisivät tunnustaa Kristusta palavasti, mutta kuitenkin käyvät asiallisesti kirkossa; ne ovat täynnä ihmis-katraita, jotka eivät koskaan ole tunteneet syvää värähdystä sielussaan. Katso noita Kristuksen seurakuntia. Mitä yhteistä on näillä unisilla ja ristiinnaulituilla."
"Heillä on kuitenkin raihnaudessaan se lohdutus, että Kristus on kärsinyt meidän syntiemme tähden. Että hän otti meidän ristimme kantaaksensa."
"Voi tuota velttoa mukavuutta! Kristus ei ottanut meidän kuormaamme kantaakseen, sillä tavalla kuin te luulette. Hän huusi: 'Kukin ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Elköönkä seisko untelona, toivoen, että minun olisi kannettava risti hänen puolestaan!' Ei, on ryhdyttävä itse taisteluun, vaikkapa joutuisi häpeään ja kuolemaankin. Juuri siinä taistelussa, joka yksin taistellaan, on puhdistus."
* * * * *