"Onpa on! Minä rakastan sitä!" Hän ryntäsi syleilemään Gunvoria. "Ah, miten kaikki on kaunista", sanoi hän. "Oi, Gunvor, sano nyt, että minäkin olen kaunis!"
VI.
Tora ei ollut enää koskaan uninen. Hän oli tuiki pirteä ja remuava, niin että Gunvorilta meni melkein suunvuoro. Hän ei kyllästynyt enää mihinkään. Hän käveli pitkät matkat, hän kyläili, hän ennen kaikkea innostui musiikkiinsa. "Minun voimani ovat kasvaneet", nauroi hän, "niin sanoi opettajattareni. Niin, minä taidan laulaa nyt paremmin. Minä ikäänkuin ymmärrän kappaleet paremmin. Haha, nehän kertovat Michaelista, kaikkein kauniimmat niistä."
Michael — hänet hän kohtasi joka paikassa. Soitossa, kävelyllään yksinäisillä teillä, joilla tuli vastaan vain joku hiljainen talonpoika, jota he eivät tunteneet tai vieraspidoissa, joissa harva tiesi heidän tuntevan toisiaan ja jossa he voivat mainiosti "olla piilosilla"… puhella outojen ihmisten kanssa… jopa hyvin tarkkaavasti… ja samalla heittää toisilleen kaikki, mitä heillä oli: suurin, säteilevin silmäyksin… tahi sipaista sivumennen toisiaan… nopeasti kuin salama… lyhyesti, kuumasti puristaa toistensa kättä.
Joskus tuli Gunvor heidän kanssaan sellaisiin tilaisuuksiin. He uskalsivat monesti hänen mielestään liian paljon.
Gunvor ei muuten erikoisesti pitänyt Michael Holmista, mutta hän saattoi taas toisaalta hyvin ymmärtää, että Tora hänestä piti. Ja syy, miksi Gunvor ei hänestä pitänyt, oli kai se, että hän oli riistänyt Toran häneltä.
Sillä niin oli käynyt. Kun Gunvor nyt tapasi Toraa, sanoi Tora kyllä: "Ah, sinäkö se olet, Gunvor, hauska että sinut tapasin!" Mutta kun Gunvor kysyi, mihin Tora oli menossa, niin täytyihän Toran sanoa, että nyt hänen täytyi mennä kohtaamaan Michaelia, ja Tora hyvästeli ja kiisi tiehensä suurin, hajamielisin silmin.
Kerran iltapäivällä yksin kulkiessaan tapasi Gunvor Elin ja Jannan. Hän pyysi heitä luokseen, ja he tulivat. He istuivat Gunvorin huoneessa. Rouva Kjeld tuli sisään ja jutteli heidän kanssaan jonkin aikaa ja kysyi, haluavatko he teetä. Kyllä, kiitoksia, he halusivat. Tuokion päästä toi vanha Maija teen. Rouva Kjeld oli jo mennyt omalle puolelleen.
Janna kysyi heti Gunvorilta: "Mikä Toralle on tullut viime aikoina?
Hänestä ei lähde järkevää sanaa… Ja mikä loisto-heitukka se muuten
on, jonka kanssa hän kävelee? Mitä hänellä on tekemistä sen kanssa:
Michael Holmin?"
"Onko kukaan heitä nähnyt yksissä, Janna?" kysyi Gunvor.