Oliko kukaan nähnyt! He, hän, Janna ainakin tiesi heidät nähneensä monen monta kertaa. Merkillistä muuten, miten nuo rakastelevaiset aina luulevat, ettei heitä kukaan näe. No, Torahan oli niin touhuissaan herra Holmin seurassa, että tuskin näki tai kuuli muuta.
"Tunnetko yhtään Michael Holmia? Hänhän on polyteknikko…"
"Niinkö on", sihahti Janna, "on varmaan olevinaan jotain sinnepäin. Minä tunnen häntä hieman, ennen hänen Ranskan matkaansa. Hänellä on varmasti aina ollut päämääränä: rikastua naimalla… elellä mukavasti ja viettää hyviä päiviä tässä maailmassa… No niin, viisasta hänen kannaltaan katsoen! Ja Torahan on hyvin kiltti ja rikas tyttö. Onhan hänellä varaa pitää loisto-heitukkata."
"Hyi, Janna, miten sinä sellaista Torasta!" huusi Gunvor, "tietäisitpä, miten hän pitää pojasta."
"Mutta hyvä ihminen, eihän Toralla silti mitään vikaa", käänsi Janna, "onhan hänellä täysi oikeus. Ja Holm on tiettävästikin oikein kunnon mies tavallaan."
Hän keskeytti, ja sitten tuli aivan kuivasti:
"Ja minä luulen, että Tora on aistillinen tyttö… joten uskon, että hän rakastaa Holmia enimmin siksi, että Holm kiihdyttää häntä. Hän on varmasti sekä luja että raffineerattu ja kaikkea mitä vain Tora voi toivoa."
Toiset vaikenivat. He eivät tavallisesti vastanneet, kun Janna esitti suorasukaisuuksia.
Gunvor sanoi viimein:
"En ymmärrä, mistä sinä tuollaista tiedät, Janna."