Janna keikahutti hiukan päätänsä:
"Oh, ei tarvitse heitä kauan katsella nähdäkseen, kumpi heistä on palavampi."
Gunvor vaikeni. Hän ei vastannut, mutta sydämessään hän myönsi Jannan olevan oikeassa. Hänen mieleensä johtui tapaus, jonka hän pari päivää sitten näki kyläiltäessä erään yhteisen tutun luona. Tora ja Michael Holm ja hän olivat jääneet kolmisin erääsen kamariin. He juttelivat siinä. Tora oli loistavalla tuulella. Hän pakisi ja nauroi ja lauloi jonkin säkeen vähän väliä… Mutta yhtäkkiä hän heittäysi Michael Holmin syliin ja suuteli häntä kuin hurja, puristaen kaksin käsin hänen ohimoitaan. Michael hillitsi: "Rakas Tora, oletko sinä hullu? Mitähän neiti Kjeld ajatelleekaan sinusta."
"Mitä Gunvor ajattelee," toisti Tora ja katseli ystäväänsä suurin silmin, "että minä rakastan sinua hirveästi, Michael… miksi hän ei niin ajattelisi?"
Tuntui melkein lapselliselta tuo hänen vastauksensa.
Ei, Tora ei tosiaan käsittänyt, että se saattoi näyttää Gunvorista kummalliselta. Ja sittenkin: eikö Tora ollut oikeassa.
"Tora on suloinen, Janna", sanoi Gunvor hiljaa.
Janna vaikeni hetkisen, vastaten sitten:
"Tietysti hän on suloinen… en tahdo olla halpa… tietysti hän on suloinen."
"Muuten", hän kääntyi vakavana Gunvorin puoleen, "mitenkäpä hän ei olisi suloinen. Hän on rikas ja kaunis ja voi harjoitella musiikkia ja olla miehen seurassa, johon on hurmautunut. Kyllä, suloinen hän on, mutta elkäämme silti tulko sentimentaaleiksi häntä kohtaan."