"Kiitos laulusta, äiti."
Ja rouva Kjeld nosti silmänsä kuten heräten:
"Sinäkö se, Gunvor?… Minä en kuullut sinun tuloasi."
"Sinähän lauloit, äiti. Niin hartaasti. Ettet kuullut ihan mitään."
Mutta rouva Kjeld ei sallinut siihen koskettaa.
"Hartaasti? Niin, mikä ties!… Mutta nyt on jo pimeä… pannaanpa lamppuun tulta, Gunvor."
Gunvor veti uutimet ikkunan eteen ja sytytti lampun. Ja kamari tuli vielä hiljaisemmaksi kuin päivällä; sillä tuo kellervä lamppu, jonka sydäntä ei koskaan väännetty kovin korkealle, verhosi vanhat mahonkiset huonekalut ja pikku korut puolihämärään.
Ja lampun ääressä istuivat äiti ja tytär keskenään puhellen., Gunvor kertoi äidilleen, mitä nyt oli kokenut. Hän kertoi Torasta ja Jannasta ja Elistä. Hän kertoi Toran kihlauksesta, ja rouva Kjeld nyökkäsi tuontuostakin päätään kuten ilmaisten, että kyllä hän ymmärsi, mitä kuuli. Hänhän oli nähnyt monesti Tora Pharon ja puhellut hänen kanssaan; ja mitä hän hänestä tiesi: Tora oli ainakin kaunis, kelpo tyttö. Kun rouva Kjeld nyt kuuli, miten rohkeasti Tora oli sanonut isälleen, niin rouva Kjeld nyökkäsi: "Kappas, kappas! miten tarmokkaalta hän tuntuu." Ja kun hän nyt kuuli Jannan arvelut, lausui hän ainoastaan: "Oh, sellainen loru ei auta!… kun tyttö nyt kerran on häneen rakastunut… Janna saa heittää järkeilynsä."
Rouva Kjeld ei enää paljoa välittänyt Jannasta. Nuoren tytön "järkeily" oli hänestä huomattavasti vastenmielistä. Joskus oli Gunvor alkanut jutella, että ollappa "sellainen kuin Janna", — siitä rouva Kjeld tuskin piti. Janna piti silloin tällöin luonaan pieniä kokouksia, joissa pohdittiin "ajankysymyksiä". Rouva Kjeld ei pitänyt siitäkään, että Gunvor kävi niissä kokouksissa. Siksi sanoikin rouva Kjeld aina, kun Gunvor lähti tapaamaan Jannaa ja hänen ystäviään: "No, mitähän tärkeää asiaa sitä nyt tänä iltana pohditaan?" Kerran nauratti Gunvoria: "Sinä olet tullut niin kummalliseksi, äiti. Sinun mielestäsi minun pitäisi vain käydä siellä, jossa pidetään hauskaa." Rouva Kjeld vaikeni hetkisen, sitten hän vastasi: "Oi, minä vain tahtoisin, että sinä olisit nuori, Gunvor. Rakkaani, ole nuori ja iloinen, ja näe kaikki kaunis ja tunne juhlaa."
"Mutta sinä, äiti sinulla ei kai ollut aina kovinkaan hupaista isän kanssa. Sinun oli kai monesti hyvinkin vaivaloista. Oletko unohtanut, että valitsit juuri sen?"