»Jos pyydän teitä kirjoittamaan minulle kirjeen tai kaksi kirjettä, lupaatteko olla ilmaisematta ainoallekaan ihmiselle, mitä ne sisältävät tai että ne edes kirjoititte?»
»Kyllä, señora.»
»Minkä kautta lupaatte — neitsyt Marianko?»
»Niin, señora.»
»Ja Liman pyhän Rosan sydämen kautta?»
»Niin, señora.»
»Hyväinen aika, Manuel, jokainen luulisi, että olette tyhmä kuin härkä. Manuel, minä olen teille kovin vihainen. Te ette ole typerä. Te ette näytä typerältä. Älkäähän alati sanoko: 'Niin señora.' Älkää olko typerä, muutoin lähetän noutamaan Estebanin. Mikä teitä oikeastaan vaivaa?»
Tässä Manuel päästi espanjankielen valtit valloilleen ja huudahti tarpeettoman äänekkäästi:
»Minä vannon neitsyt Marian kautta ja Liman pyhän Rosan sydämen kautta, että kaikki kirjeitänne koskeva pysyy salassa.»
»Estebaniltakin?» tiukkasi Perichole.