»Estebaniltakin.»
»No, tuo kuulostaa paremmalta.» Näyttelijätär viittasi hänet istumaan pöydän ääreen, jolle jo oli pantu kirjoitustarpeet. Sanellessaan hän käveli pitkin askelin huoneessa, rypistellen otsaansa ja keinutellen lanteitaan. Kädet puuskassa hän puristi huiviaan uhmamielin hartioilleen.
»Camila Perichole suutelee Teidän Ylhäisyytenne käsiä ja sanoo — Ei, ottakaa toinen paperiarkki ja alkakaa uudestaan. Señora Micaela Villegas, taiteilijatar, suutelee Teidän Ylhäisyytenne käsiä ja sanoo, että ollessaan niiden kateellisten ja valehtelevien ystävien uhrina, joita T.Y. hyvyydessään sietää ympärillään, hän ei enää kauemmin voi kestää T.Y:nne epäluuloja ja mustasukkaisuutta. Teidän Ylhäisyytenne palvelijatar on aina pitänyt arvossa T.Y:nne ystävyyttä eikä ole koskaan sitä loukannut eikä edes ajatellut sitä loukata, mutta hän ei kauemmin voi kamppailla niitä panetteluja vastaan, joita T.Y. niin kerkeästi uskoo. Señora Micaela Villegas, taiteilijatar, siis täten palauttaa sellaiset T.Y:nne lahjoista, jotka sopii palauttaa, koska T.Y:nne palvelijatar ei ilman T.Y:nne luottamusta voi niistä iloita.»
Camila käveli vielä huoneessa muutamia minuutteja kiduttavien ajatuksiensa vallassa. Sitten hän kirjuriinsa edes vilkaisematta komensi: »Ottakaa toinen arkki. Oletteko tullut hulluksi? Älkää ajatelkokaan omistaa minulle toista härkää. Siitä on noussut aika sota. Taivas varjelkoon sinua, varsaseni! Perjantai-iltana samassa paikassa samaan aikaan. Minä saatan hiukan myöhästyä, sillä kettu valvoo silmät auki. Siinä kaikki.»
Manuel nousi.
»Vannotteko, ettette ole tehnyt mitään virheitä?»
»Kyllä minä sen vannon.»
»Tuossa on palkkionne.»
Manuel otti rahat.
»Minä haluan, että kirjoitatte minulle muitakin kirjeitä silloin tällöin. Setä Pio tavallisesti kirjoittaa kirjeeni, mutta en tahdo, että hän saisi vihiä näistä. Hyvää yötä! Menkää Jumalan haltuun!»