»Sinä et siis tuomitse minua helvettiin siksi… että näyttää siltä kuin olisin tullut sinun ja Pericholen väliin?»
»Tuomitse sinua mihin…? Miksi sellaisia höpiset? Sinä alat käydä höpsöksi, Esteban; sinä kuvittelet. Sinä et ole saanut nukkua, Esteban. Minä olen ollut kirouksenasi, ja sinä tärvelet terveytesi minun tähteni. Mutta enpä sinulle enää paljoa vaivaa tuota, saat nähdä. Kuinka minä voisin tuomita sinut helvettiin, Esteban, joka olet kaikki, mitä minä omistan, ymmärrähän toki! Niitä kylmiä riepuja asetettaessa joudun pyörälle päästäni, näetkös. Käsitäthän sinä. Älä ajattele sitä kahdesti. On aika taas panna ne koipeeni. Minä en hiisku sanaakaan.»
»Ei, Manuel, minä jätän sen tällä kertaa. Minä en tahdo tehdä sinulle pahaa, minäpä vain jätän sen tällä kertaa sikseen.»
»Minun täytyy tulla terveeksi, Esteban. Minun pitää päästä jalkeille, tiedäthän. Pane ne kääreet. Mutta odotahan hetkinen, anna minulle ristiinnaulitunkuva. Minä vannon Kristuksen veren ja ruumiin kautta, että jos sanon jotakin sinua vastaan, Esteban, niin en sitä tarkoita, vaan se johtuu ainoastaan tyhmistä unenhoureista, kun säärtäni niin pakottaa. Jumala tehköön minut pian terveeksi jälleen, aamen. Pane nyt kääre. No, nyt minä olen valmis.»
»Kuulepa, Manuel, ei se ole haitaksi, jos jätän sen tämän kerran tekemättä, näetkös. Epäilemättä on sinulle hyväksi, ettei kipua nyt ärsytetä.»
»Ei, minun täytyy tulla terveeksi. Tohtori sanoi, että se oli tehtävä.
Minä en hiisku sanaakaan, Esteban.»
Ja sama näytelmä alkoi yhä uudestaan.
Toisena yönä muuan viereisessä huoneessa asuva ilotyttö alkoi tömistää seinään suuttuneena moisesta rähinästä. Vastakkaisen seinän takana asuva pappi tuli eteiseen ja kolkutti ovelle. Koko kerroksen väki kerääntyi vimmastuneena huoneen eteen. Majatalon omistaja tuli portaita ylös, äänekkäästi vakuuttaen vierailleen, että veljekset työnnettäisiin kadulle heti seuraavana aamuna. Pitäen kynttilää kädessään Esteban meni toisinaan eteiseen ja salli heidän raivota niin kauan kuin heitä halutti; mutta senjälkeen hän alkoi lujasti painaa kädellään veljensä suuta suurimman hädän hetkenä. Se lisäsi Manuelin henkilökohtaista vimmaa, ja hän lörpötteli kaiken yötä.
Kolmantena iltana Esteban lähti noutamaan papin, ja synkkien varjojen keskellä Manuel nautti sakramentin ja kuoli.
* * * * *