Esteban jupisi jotakin.
»Minä etsin joitakuita tukevia miehiä mukaani ensi matkalleni.»
Vaitiolo. »Tahtoisitko sinä tulla?» Pitempi vaitiolo. »Englantiin… ja
Venäjälle… Kovaa työtä. Hyvä palkka… Pitkä matka Perusta. No?»
Esteban ei kaiketikaan ollut kuunnellut. Hän istui tuijottaen pöytään.
Vihdoin kapteeni korotti äänensä kuin kuuroa puhuteltaessa:
»Minä sanoin: Tahtoisitko lähteä mukaani ensi matkalleni…?»
»Kyllä minä tulen», vastasi Esteban äkkiä.
»Hyvä. Oikein hyvä. Haluan tietysti veljesikin.»
»Ei tule.»
»No, mitä nyt? Eikö hän haluaisi tulla?»
Esteban mutisi jotakin, katsoen poispäin. Sitten hän puolittain nousten sanoi: »Minun täytyy nyt lähteä. Minun on puhuteltava jotakuta jostakin asiasta.»
»Salli minun itseni tavata veljesi. Missä hän on?»