Oli suuri tungos sotilasharjoituksissa, — kaksi naista putosi parvekkeelta, mutta Jumala soi armossaan, että he putosivat doña Mercedin niskaan. Kaikki kolme ovat pahasti loukkaantuneet, mutta vuoden kuluttua he jo ajattelevat muuta. Presidentti puhui juuri onnettomuuden hetkellä, ja kun hän on likinäköinen, ei hän voinut aavistaa, mitä tuo hälinä, huudot ja putoilevat ihmisruumiit merkitsivät. Varsin hupaista oli nähdä hänen kumartelevan siinä luulossa, että hänelle osoiteltiin suosiota.
»Pericholesta ja kättentaputuksista puhuessani minun on mainittava, että Pepita ja minä päätimme mennä Comediaan tänä iltana. Yleisö jumaloi vielä Pericholeaan, antaapa hänelle niin monet ikävuodetkin anteeksi. Kerrotaan, että hän pelastaa, mitä vielä on pelastettavissa, hankaamalla joka aamu poskiaan vuoroin jäällä ja tulikuumilla siveltimillä.» (Käännös ei läheskään kykene tulkitsemaan tätä letkausta, jossa espanjankieli leimahtaa kaikessa korskeudessaan. Se oli tarkoitettu matelevaksi imarteluksi kreivittärelle ja oli valhetta. Suuri näyttelijätär oli siihen aikaan kahdeksankolmattavuotias. Hänen poskillaan oli tummankeltaisen marmorin pehmeys ja kiilto, ja ne olisivat varmaan säilyttäneet tämän ominaisuuden vielä monta vuotta. Lukuunottamatta hänen, esitystensä vaatimia kaunistuskeinoja ei Camila Perichole kasvojensa hoidossa käyttänyt mitään muuta menetelmää kuin niiden valelemista kahdesti päivässä kylmällä vedellä, niinkuin talonpoikaisnainen heittää sitä kasvoilleen hevosten juomakaukalosta.)
»Se omituinen mies, jota sanotaan setä Pioksi, on alati hänen luonaan. Don Rubio sanoo, ettei hän saa selville, onko setä Pio hänen isänsä, rakastajansa vai poikansa. Perichole suoritti osansa ihan ihmeellisesti. Soimaa minua moukkamaiseksi siirtomaan hölmöksi kuinka paljon vain haluat, mutta sellaisia näyttelijättäriä ei teillä Espanjassa ole.» Ja niin edespäin.
Tästä teatterikäynnistä johtui vielä muutakin. Hän päätti mennä komediaan, jossa Perichole esitti doña Leonoria Moreton Trampa Adelantessa; ehkä hän arveli sieltä saavansa jotakin aihetta seuraavaan tyttärelle lähetettävään kirjeeseen. Hän otti mukaansa Pepitan, nuoren tyttösen, josta myöhemmin saamme kuulla paljon. Doña Maria oli lainannut hänet kumppanikseen orpokodista, jota pitää yllä luostari nimeltä Santa Maria Rosa de las Rosas. Markiisitar istui aitiossaan ja katseli laimenevan tarkkaavasti loistavalle näyttämölle päin. Näytösten väliajoilla oli Pericholella tapana luopua ylväästä osastaan ja tulla esiripun eteen laulamaan jokin paikkakunnallisia päiväntapahtumia kosketteleva laulu. Häijy näyttelijätär oli nähnyt markiisittaren saapuvan ja ryhtyi nyt tekaisemaan kupletteja, joissa viittailtiin hänen ulkonäköönsä, itaruuteensa, juoppouteensa, vieläpä tyttären pakoonkin äitinsä luota. Kuulijain huomio johdatettiin ovelasti tuohon vanhaan naiseen, ja yhä paisuva ylenkatseen murina säesti salissa kajahtelevaa naurua.
Mutta syvästi liikuttuneena huvinäytelmän kahdesta ensimmäisestä näytöksestä markiisitar tuskin näki laulajatarta ja istui tuijottaen eteensä ja ajatellen Espanjaa. Camila Perichole kävi rohkeammaksi, ja ilmaa sähköisti väkijoukon viha ja riemu. Vihdoin Pepita nykäisi markiisitarta hihasta, kuiskaten hänelle, että heidän tulisi lähteä. Heidän poistuessaan aitiosta kuulijakunta nousi ja puhkesi riemunrähäkkään. Perichole kiepahti vimmattuun tanssiin, sillä hän näki teatterinjohtajan salin perällä ja tiesi, että hänen palkkaansa oli ylennetty. Mutta markiisitar jäi tietämättömäksi tapahtumasta; olipa hän varsin hyvilläänkin, sillä hän oli täällä sommitellut muutamia onnistuneita lauseita — lauseita, jotka (kuka tietää?) viekoittelisivat hymyä hänen tyttärensä kasvoille ja saisivat hänet kuiskaamaan: »Tosiaankin, minun äitini on ihastuttava.»
Aikoinaan ehti varakuninkaan korviin huhu, että erästä hänen ylimystään oli julkisesti herjattu teatterissa. Hän kutsui Pericholen palatsiin ja määräsi hänet käymään markiisittaren luona pyytämässä anteeksi. Matka oli tehtävä avojaloin ja mustassa puvussa. Camila selitteli ja rimpuili, mutta ainoa, mitä hänelle myönnettiin, oli kenkäpari.
Varakuninkaalla oli kolme syytä tähän tiukkaan vaatimukseensa. Ensiksikin laulajatar oli esiintynyt vallattomasti hänen hoviaan kohtaan. Don Andrés oli yrittänyt tehdä maanpakolaisuutensa siedettävämmäksi laatimalla niin monimutkaisen hovisäännön, että sen kykeni muistamaan ainoastaan seurapiiri, jolla ei ollut mitään muuta ajateltavaa. Hän helli pientä ylimystöään ja piti tarkoin kiinni sen säätyarvoista, ja jokainen loukkaus esim. markiisitarta kohtaan oli hänen oman persoonansa loukkaamista. Toiseksi oli doña Marian vävy nousemassa yhä tärkeämmäksi henkilöksi Espanjassa, ja hänellä oli mahdollisuuksia vahingoittaa varakuningasta, jopa astua hänen tilalleenkin. Kreivi Vicente d'Abuirrea ei saanut suututtaa edes hänen puolihullun anoppinsa kautta.
Lopuksi varakuningas tunsi riemua voidessaan nöyryyttää näyttelijätärtä. Hän epäili, että Camila petti häntä erään härkätaistelijan, ehkä näyttelijän kanssa; hovin imartelun ja luuvalonsa tuottaman hervottomuuden vuoksi hän ei oikein päässyt selville, kumpi se oli. Joka tapauksessa oli ilmeistä, että laulajatar alkoi unohtaa hänen olevan maailman ensimmäisiä miehiä.
Paitsi että markiisitar ei ollut kuullut noita törkeän ilveileviä lauluja, hän ei muutoinkaan ollut valmistunut laulajattaren vierailuun. Meidän on mainittava, että doña Maria oli tyttärensä lähdön jälkeen etsinyt eräänlaista lohdutusta; hän oli alkanut juoda. Jokainen perulainen ryyppäsi chichaa, maissiviinaa, eikä pidetty erityisen häpeällisenä, jos ihminen juhlapäivänä tavattiin tajuttomana. Doña Maria oli vähitellen havainnut, että hänen kuumeiset yksinpuhelunsa valvottivat häntä kaiken yötä. Kerran hän joi pienen suippolasillisen chichaa mennessään nukkumaan. Unohdus oli niin suloista, että hän pian alkoi naukkailla suurempia määriä ja yritti salata niiden vaikutusta Pepitalta; hän vihjaili voivansa pahoin ja selitteli, että hänen terveytensä oli heikontumassa. Vihdoin hän luopui kaikesta teeskentelystä. Laivat, jotka veivät hänen kirjeensä Espanjaan, lähtivät vain kerran kuussa. Viikolla ennen lähetyksen laatimista hän kieltäytyi kaikesta juopottelusta ja liikkui ahkerasti kaupungilla kerätäkseen aiheita. Vihdoin hän illalla ennen postin lähtemistä kyhäsi kirjeensä, laati käärön päivän sarastaessa ja lähetti Pepitan viemään sen asiamiehelle. Sitten hän auringon noustessa sulkeutui huoneeseensa muutamien pullojen pariin ja laahautui seuraavien viikkojen läpi ilman tietoisuuden taakkaa, kunnes hän taas havahtui onnestaan ja valmistautui uuden kirjeen kirjoittamiseen.
Niinpä hän teatterissa tapahtuneen häväistyksen jälkeisenä yönä kyhäsi XXII:n kirjeensä ja vetäytyi makuuhuoneeseensa karahvi mukanaan. Koko seuraavan päivän Pepita liikuskeli huoneessa katsellen levottomasti vuoteessa lepäävää hahmoa. Seuraavana iltapäivänä Pepita toi ompelutyönsä huoneeseen. Markiisitar virui tuijottaen kattoon silmät ammollaan ja puhellen itsekseen. Päivän hämärtyessä Pepita kutsuttiin ovelle ja sai kuulla, että Perichole oli tullut tapaamaan hänen emäntäänsä. Tyttö muisti teatterin varsin hyvin ja lähetti vihaisesti vastauksen, että hänen emäntänsä kieltäytyi ottamasta näyttelijätärtä vastaan. Miespalvelija toimitti sanan katujalle, mutta palasi kauhuissaan, tuoden sen uutisen, että señora Pericholella oli varakuninkaalta esittelykirje rouvalle. Pepita hiipi varpaillaan vuoteen luo ja alkoi puhua markiisittarelle. Lasimaiset silmät kääntyivät tytön kasvoja kohti. Pepita ravisti häntä hiljaa. Suurella ponnistuksella doña Maria yritti keskittää ajatuksensa siihen, mitä hänelle sanottiin. Kahdesti hän kellahti taaksepäin kykenemättä tajuamaan tarkoitusta, mutta vihdoin — niinkuin kenraali öisessä sateessa kutsuu kokoon armeijansa hajaantuneet osastot — hän sai palautetuksi muistinsa, tarkkaavaisuutensa ja joitakin muita kykyjä ja painaen tuskallisesti kädellään otsaansa pyysi maljallisen lunta. Kun sitä hänelle tuotiin, paineli hän sitä kauan ja raukeasti käsillään ohimoillensa ja poskilleen. Sitten hän nousi ja seisoi pitkän ajan sänkyä vasten nojaten ja katsellen kenkiään. Vihdoin hän kohotti päättävästi päänsä, pyysi tuomaan turkisreunaisen viittansa ja harson. Hän pukeutui niihin ja hoiperteli komeimpaan vastaanottohuoneeseensa, jossa näyttelijätär seisoi häntä odottamassa.